Vappuseikkailu

Tarina siitä, miten jouduin myymälävarkaudesta epäillyksi.

Vappuaattona kuljin kaupungilla asioillani. Aurinko paistoi, ja värikkäät ilmapallot sekä hupikrääsä loivat karnevaalitunnelmaa. Erään tavaratalon ruokaosastolta poistuessani sujautin tavoilleni uskollisena taskustani kilpailukupongin katutason arvontapönttöön. Joka ei kilpaile, ei voi voittaa, on mottoni. Ja toinen: Anna onnettarelle tilaisuus.

Sinä päivänä minua ei kuitenkaan tainnut seurata onnetar, vaan joku ihan muu. Olin ehtinyt kävellä jo hyvän matkaa, kun isossa valopihassa minua puhutteli hengästynyt nuorimies: -Terve.

Varmaan joku meidän poikien kaveri tai naapuri, ajattelin, ja koetin muistella kuka tuo nuorukainen mahtoi olla.

Hämmästyksekseni seuraava repliikki kuului:

- Ostitko sä jotain Tavara-Sammosta (nimi keksitty)? Nyt huomasin, että nuorukaisella oli yllään vartijan puku. Hän sanoi, että olin livauttanut jotain taskuuni meikkiosastolta. Yritin selittää palauttaneeni kilpailukupongin, mutta eipä poika ostanut selitystäni. Muu ei auttanut kuin lähteä kävelemään takaisin tavarataloon virkapukuisen vartijan saattelemana. Kävelykadun vappuruuhka oli melkoinen, ja saatoin vain toivoa, ettei kovin moni tuttava tulisi matkalla vastaan. Eiväthän ihmiset muuhun johtopäätökseen voineet tulla, kuin että jotain voroa siinä saatellaan.

Tavaratalon yläkerrassa kulkumme suuntautui valvontakoppiin, jossa takkini riisuttiin ja taskuni tyhjennettiin. Eihän sieltä muuta löytynyt kuin nenäliina, bussikortti ja puolityhjä pastillirasia, jonka vakuutin ostaneeni jo aiemmin. Hyvää vappua toivotettiin, mutta anteeksipyyntöä ei esitetty.

Mitä tästä siis opin? Ainakin sen, että asiakas ei ole aina oikeassa. Toki tiedän, että vartijat tekevät vain työtään. Liikkeille koituu suurta hävikkiä jokapäiväisistä myymälävarkauksista, ja tämä hävikki tulee asiakkaiden maksettavaksi hintojen korotuksina.

Sille en kuitenkaan mitään voi, että välikohtauksesta jäi minulle paha mieli. Näytänkö minä siis potentiaaliselta myymälävarkaalta (epäilyttävän näköinen, rähjäinen?) Entä kuinka moni minut nähnyt ulkopuolinen jäi siihen käsitykseen, että olen myymälävaras?

Ainakin lyhyellä tähtäimellä tapaus myös vaikutti liikkeessä asioimiseeni. Kun siellä pari kertaa olen piipahtanut, on olo ollut jotenkin syyllinen ja epämukava. Enää tuo tavaratalo ei tunnu omalta kaupalta.