Lehtitilaukset
Raportti kertoo tapahtumista Lapin matkalla muutama vuosikymmen sitten. Jouduimme tähän seikkailuun puolivahingossa. Mukana oli myös omaa huolimattomuutta. Olimme silloin vielä ikään nähden hyväkuntoisia, joten selviytyimme seikkailusta loppujen lopuksi aika hyvin.
Olin vaimoni Anjan kanssa kiertämässä Lappia, ja poikkesimme Lemmenjoelle. Nukuimme yön teltassa. Heräsimme koleaan, tihkusateiseen helluntaiaamuun. Aamukahvit keitettyämme lähdimme tutustumaan paikkaan. Tapasimme joen rannassa alueen asukkaita. Tarinoidessa heidän kassaan paikalle tuli bussi täynnä venäläisiä turisteja. Kuulimme, että heidät viedään moottoriveneellä eräälle autiotuvalle. Kysyimme, voisimmeko päästä mukaan ja saimme luvan. Turistit olivat kesävarusteissa, joten heille piti etsiä lämpimiä vaatteita päälle.
Emme olleet ennen käyneet Lemmenjoella. Moottoriveneestä näki hyvin maisemia kahden puolen jokea. Lähtö tuli niin äkkiä, että meille ei tullut mukaan ruokaa, juomaa eikä mitään retkivarusteita. Venäläisille oli tuvalla varattuna lohikeittoa, jota meillekin onneksi tarjottiin syötäväksi.
Kävimme tutustumassa lähellä oleviin vesiputouksiin. Matkalla vastaan juoksi kolme likomärkää vaeltajaa kumisaappaat käsissä. He olivat ylittäneet joen putouksien kohdalta. Vesiputoukset olivat komea nähtävyys.
Yllätyksellinen paluumatka
Katsoimme tuvan seinältä kartasta, että polku menee joen vartta lähtöpaikalle. Karttaan oli myös merkitty kaksi joen ylityspaikkaa. Olimme joen toisella rannalla. Niin päätimme lähteä kävelemään takaisin polkua pitkin.
Muutaman kilometrin päässä huomasimme, että olimme melko varmasti kävelleet ensimäisen ylityspaikan ohi. Muistimme sen olleen aika lähellä autiotupaa. Päätimme kuitenkin jatkaa kävelyä, sillä olihan edessä toinen ylityspaikka. Kävelimme edelleen kaunista rantamaisemaa, joka oli jo lumesta sula. Ylitimme monta puroa, jotka kuohuivat nyt keväällä koskien lailla. Ne olivat komeita nähtävyyksiä. Meillä ei ollut ruokaa mukana, mutta raikasta vettä oli puroissa riittävästi. Taukoja ei koleassa säässä ja tihkusateessa tehnyt mieli pitää.
Sitten tuli eteen kovasti kuohuva puro. Ylityssiltana oli vain yksi koivun runko. Kävely-yritys sitä myöten hirvitti. Takaisin joen toiselle ylityspaikalle oli lähes kymmenen kilometriä. Ehdotin, että ylittäisimme puron kuljettamalla itseämme istuma-asennossa koivun rungolla. Menin edellä tällä tavoin puron yli. Kuohut tavoittelivat saappaan teriä. Onnistuihan se ylitys. Vaimoni Anja katseli vähän aikaa kuohuvaa puroa, ja seurasi sitten minua.
Vahinko, ettei ollut kameraa mukana. Heti sen jälkeen tuli joen ylityspaikka eteen. Oli yllätys, että se oli kahlauspaikka. Kahlaamalla ei siihen aikaan vuodesta ollut mitään mahdollisuutta päästä leveän joen yli. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kääntyä takaisin. Puron ylitys onnistui istuallaan yhtä hyvin kuin mennessä.
Ajastaan tuli toinen ylityspaikka eteen, jossa oli vaijerilla vedettävä vene. Pääsimme joen yli. Sillä puolella jokea oli lunta maassa. Polku kulki myös lumista maastoa. Kävely ei ollut niin helppoa kuin toisella puolella jokea. Emme olleet matkalla nähneet yhtään kulkijaa. Tämän polun varressa oli yksi teltta. Ihmiset istuivat nuotiolla teltan edessä. Vaellusporukka oli jäänyt siihen odottelemaan sään paranemista.
Saavuimme teltalle kymmenen aikaan illalla ja saimme kuivat vaatteet päälle. Pääsimme pujottautumaan lämpimään makuupussiin. Kahden nukuttavassa makuupussissa lämmitimme toisiamme.
Yli kolmenkymmenen kilometrin seikkailutaival huonossa säässä ja ilman ruokaa oli takana. Vaimon kunniaksi on sanottava, että yhtään poikkipuolista sanaa ei kuulunut matkan varrella.
