Lehtitilaukset
Lyhyt kuvaus työpäivästä ja sen erilaisista kommelluksista.
Huonosti nukutun ja painajaisrikkaan yön jälkeeen lähdin ajelemaan kohti työpaikkaani. Siitäkin huolimatta, että olin juuri edellisenä päivänä luvannut itselleni, että en enää menisi. Mutta kävi niinkuin siinä vitsissä, jossa poika hangoitteli aamulla, että ei mene kouluun, ja jossa äiti sanoi, että kyllä sinun pitää mennä. Olethan sentään koulun rehtori.
Rohkeasti ja reippain mielin siis ottamaan uuden päivän haasteet. Erilaisia kotipalveluja tarjoava firmamme edessä oli jo epämäärinen joukko tupakoivia työntekijöitä. Sydäntä lämmitti kuitenki se, että ainakin osa porukasta oli saapunut töihin. Siitä sitten iloisten tervehdysten ja huomenien saattelemana sankan savupilven lävitse sisälle ja ei kun järjestämään tulevaa työntäyteistä päivää.
Lähdöt sujuivat hyvin muuten, mutta kuljettaja tuoksahti alkoholille, joten jouduin itse kuljettamaaan. Eikun kuuloke korvalle, että sain keskuspuhelut tilauksineen ja moitteineen, joskus jopa kiitoksineen, perille. Kuljettamisen jälkeen tuli asiakas luuria pitkin ja sanoi, että työnteikijää ei kuulu. Kukapa se muukaan lähti kuin meikäläinen, johtajasmies. Hah. Ei ollut tilausten vastaanottaja ottanut tilausta oikealle päivälle.
Siihen lisäksi mahtui sillekin päivälle pari haastateltavaa, paljon turhia väärinkäsityksiä, kokous ynnä muuta. Kaikkein hauskinta ja samalla ikävintä oli jutella alkoholin käytöstä erään työntekijän kanssa, joka oli tuoksahtanut alkoholille useina päivinä jo. Syyn henkilö sanoi olevan hänellä hampaissa, että ne haisevat viinalle, kun hän hikoilee. Jjs hän joutuisi tekemään vähemmän töitä, niin ei haisisi viina.
Pokka piti silloinkin, mutta saa nähdä, koska ratkeaa. Että joka kaipaa vaihtelua, niin tervetuloa meille töihin ja minun paikankin saa mikäli haluaa. Että näin.
