Lehtitilaukset
Vinon päivän kuvausta käyttäen apuna sähköpäivystäjän tavallista (?) työpäivää. Ketään ei mainita nimeltä, ettei taas luultaisi kyseessä olevan Daniel J. Nätyn...
Tieteellisessä tutkimuksessa on kaksi oleellista osaa: käsitteiden määritteleminen ja lähteiden keksiminen. Vino päivä määritellään päiväksi, jolloin asiat menevät huonommin kuin mitä ne voisivat mennä. Kaltevuuskulma ratkaisee, kuinka paljon huonommin. Lähteenä olen käyttänyt pääasiassa Sudenpentujen käsikirjaa sekä IBM:n manuaaleja. Otan esimerkiksi tavallisen paperitehtaan sähköpäivystäjän työpäivän.
Mennään päivystyskoppiin vaihtamaan haalarit päälle. Otetaan työkalupakki mukaan ja lähdetään selvittämään vikaa. Paiskataan ovi kiinni ja todetaan avainten jääneen sisäpuolelle. Mennään kytkemään sähkömoottori virrankehittäjään. Kyseinen laite on rantaa vasten puskeva lautta, joka samalla työntää tukkinippuja poispäin rannasta. Kolmivaihemoottori voidaan kytkeä pyörimään oikein- tai väärinpäin. Tässä tapauksessa lautta ampaisee avomerelle, joten kytkennän suunnasta voi kukin tehdä johtopäätöksensä. Melotaan lautta rantaan käyttäen suurinta jakoavainta. Tässä tapauksessa kymmensenttistä. Ehditään rantaan ruokatunniksi.
Mennään syömään läheiseen kahden kilometrin päässä olevaan työmaaruokalaan nopsasti polkupyörällä. Perillä puhkeaa kumi. Samalla todetaan lompakon jääneen päivystyskoppiin. Sinne avainten viereen. Pummataan rahaa kaikilta vastaantulijoita. Selitellään miksi työkalupakki on mukana kaiken aikaa ruokalassakin kun taas rahat eivät. Talutetaan pyörä sähköverstaalle paikattavaksi. Lopulta rymytään saranapuolelta sisään päivystyskoppiin kun kerran työkalupakki sattui olemaan tukevasti mukana. Selitellään teollisuusvartijalle, että eihän tässä mitään.
Seuraava vika onkin korkealla siltanosturissa. Askelmia on kaikkiaan 276 mutta jo 259:nnellä pakki aukeaa ja kaikki rautatavara tippuu iloisesti kilisten. Alla pyöräilevä pomo säikähtää pahemman kerran ja tekee kouristuksenomaisen väistöliikkeen suoraan mereen pyörineen. Asiaan palataan mm. seuraavassa henkilösuhdekeskustelussa, mikä tapahtuukin heti pomon päästyä kuiville. Kerätään kaikki hylsyt, lenkit ja avaimet sekä kiivetään taas nosturiin. Kuski sanoo, ettei täältä kukaan ole soittanut. ”Vai olisko kuitenkin yövuoron mies?”, kuski aprikoi sähkömiehen jo poistuttua.
Tehdasalueella kuleksii usein metallivaijereita, joissa on paljon pieniä piikkejä. Tämä selittää miksi pyörän kumi puhkeaa toistamiseen. Tosin se ei selitä miksi kumi puhkesi juuri tehdasalueen äärilaidassa kun pyörän päälle oli kasattu iso sähkömoottori kuljetettavaksi verstaalle.
Päivän päätteeksi ajetaan kotiin raivokasta alamäkeä hyvässä myötätuulessa. Kaksi metriä ennen mäen loppumista menee dynamo pinnojen väliin. Pyörä pysähtyy mutta kuski ei. Paiskataan pyörävainaa pöpelikköön ja lääkitään kotona pahimmat vammat korillisella kossua, jota joko on saatavissa tai sitten ei. Useimmiten ei. Viikon päästä tulee poliisiasemalta lappu, jossa kerrotaan poliisin löytäneen varastetun pyöränne ja että sen saa lunastaa huomattavaa korvausta vastaan.
Kaikki nämä tapaukset auttavat lopullisesti määrittelemään vinon päivän kaltevuuskulman. Lisäksi tietysti mahdollinen ylitöihin joutuminen edellä kuvatulla menestyksellä kasvattaa vinon päivän kestoa kaltevuuskulman pysyessä ennallaan, joten lopullinen raivokerroin ynnä mahahaavan laajuus voidaan laskea siitä. Tutkimusteni mukaan kesto ja kaltevuuskulma korreloivat keskenään siten, että mitä vinompi päivä sitä pitempi kesto.
