Mitä pyörän lainaajan pitäisi miettiä?

Ihmettelen polkupyörä-

varkaitten, sellaisten ns. lainaajien, omituista tapaa heittää pyörä käytön jälkeen veteen tai tienvieripusikkoon.

Hiljattain oli kaupunkilehdessä juttu polkupyörävarkauksista. Ne voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan: lainatut ja ansaitsemismielessä varastetut. Tässä pohdiskelen ensin mainittua.

Jostain kumman syystä pyörien lainaajat heittävät mielellään fillarit jorpakkoon tai pusikkoon jossain matkansa varrella. Palokunnan sukeltajat niitä sitten siivoilevat siltojen lähistöllä olevista joista ja puroista.

Itse olen pelastanut yhden pyörän purosta ja toisen tien vieressä olevasta pensaikosta. Tämä pusikosta löytynyt fillari oli uusi, useampivaihteinen naistenpyörä. Arvelen pyörän omistajan olevan nuorehko koululainen, jolle pyörän menetys on ollut tosi harmillista. Sitä pyörävarkaus on toki kaikille, mutta eritoten sellaiselle, jolle kyseinen kulkuväline on välttämätön.

Vähänkin fiksumpi lainaaja jättää käyttämänsä kulkuneuvon vaikkapa telineeseen kaupungille, josta se hyvällä onnella palautuu ehjänä omistajalleen. Edellä mainitun kaupunkilehden jutussa kehotettiin kysymään kadonnutta pyörää löytötavaratoimistosta. Itsekin sitä voisi etsiä juuri asemien, yms. pyörätelineistä.

Sen punaisen fillarin vein tänään Jyväskylän poliisiasemalle, missä sitä säilytetään kolme kuukautta ja samalla tutkitaan, olisiko sitä kyselty tai löytyykö siitä esim. poliisin turvamerkintä. Ellei omistajaa löydy, poliisi myy pyörän huutokaupalla.

Siis, jos kännipäissäsi tai suorastaan hätätilanteessa joudut lainaamaan toisen kulkuvälinettä, niin ajattele sen omistajaa edes sen verran, että jätät pyörän ehjänä jonnekin sopivalle paikalle. Rikoksesi ei ole silloin aivan niin paha.