Lehtitilaukset
Mikrotukihenkilön päivä voi olla rankka. Mistä saada vähän helpotusta työpäivään?
Mikrotukihenkilö on keskeisessä asemassa työympäristössään. Kukapa sitä nyt voisikaan tehdä tietokoneella töitänsä, jos se ei tiedä enää mitään, ja ruutukin on musta. Tukihenkilö on Dos 6.22 -mies, tietysti. Sellainen on ikänsä selvitellyt perusongelmaa. Vika on liian yksinkertainen. Joku on joskus todennut, että ammattilaisen kone on virittämätön ja yksinkertainen. Asetustensakin puolesta. Huippuammattilainen taas tekee kaikki viritykset, säätää kaiken jotenkin, ja hukkaa Wordin kaikki palkit.
"Hei, täällä on liikkumaton hiiri!" huutelee kesäapulainen. Mikrotukihenkilö tulee rivakasti paikalle ja toteaa, että kyllä se liikkuu, mutta pallo on likainen, tai sitten akselit pitää puhdistaa topsyllä. Sitten mikrotukihenkilö kiertää pallokauluksen auki, ja puhdistaa pallon flanellipaitaansa. Hakee topsyt ja puhdistaa optisten suuntakiekkojen akselit, joihin on kiertynyt nöyhtää. Kaikki on taas hyvin, ja kesäapulainen pääsee pelaamaan pasianssia.
"Anteeksi nyt vaan, tämä korppu pitää ääntä." Mikrotukihenkilö arvioi silmämääräisesti korppua, joita nyt ei muutenkaan enää suuremmin käytetä. "Odota hetki", sanoo mikrotukihenkilö, ja poistuu selvästikin jo huolestuneena. Tämä onkin normaali päivä.
Sitten tukihenkilö pääsee itsekin toimitustiloihin kahville. Nautiskeleekin kun saa muutaman minuutin omaakin aikaa. Kaikkeen on varauduttu, se on hengissä selviämisen perusedellytys, ainakin täällä. Kulkee rauhallisesti omaan huoneeseensa, kopioi levykkeen sisällön samanväriselle toiselle levykkeelle, lämmittää vähän hiustenkuivaimella etikettiä, ja liimaa sen uuteen levykkeeseen. Rutiseva korppu on korjattu. Toivottavasti asemassakin on vikaa, niin pääsen aamiaiselle, miettii tukihenkilö.
Kannatinlaakereita ja hakemistopuita
Sitten täytyy olla vähän valvoneen näköinen, se on helppoa. Ihan pikkiriikkisen hierotaan silmiä, ja heti muut havaitsevat, että on tehty töitä ja rankasti. Haroo tukkaansakin vielä haralleen. Tämä täti ei nimittäin anna anteeksi. Sitten juostaan niin, että kopisee, saadaan tähän väliin mukaan hengästyneisyyttä.
"Tässä se on", sanoo tukihenkilö. Nainen kysyy vikaa. Mikrotukihenkilö pitää esitelmän eri sektoreista, rll-ja mfm-pakkaamisesta, sivuaa fattia, ja selittää jotakin hakemistopuusta. Sitä paitsi sisäkiekon laakerit on sitten uusittu. Nainen kiittää ja mulkoilee vähän. Atk-mies tuumailee mielessään, että olisi mieluummin kannattanut ryhtyä laitahyökkääjäksi jalkapalloon. Eikä puolustukseen toimistotiloihin.
"Haloo!" huutelee sihteeri. "Näppäimistö on lukkiutunut, pitäisi saada heti maili lähtemään, nyt on kiire, tämä menee heti eteenpäin, ja entteri ei toimi." Nyt on aika juosta uudelleen, mutta ensin pitää tehdä pikainen kotietsintä . Väänneltyjä klemmareita pöydällä, muutama sydämen muotoinenkin. Selvä. Mikrotukihenkilö ravistaa näppäimistöä, ja toteaa, että nyt on otettava varanäppäimistö käyttöön tässä on Bios viallinen.
Työsi on oleellinen osa kokonaisuutta. Lenkki on yhtä vahva kuin ketju, ja päinvastoin. Tukihenkilö tietää kyllä, että varanäppäimistöjä on varastossa kymmenittäin. Kuule nyt on niin, että meillä on ainoastaan yksi huippunopea näppäimistö jäljellä koko varastossa. Näissä on aina joku kannatinlaakeri tai rele viallinen.
Varastosta uusi näppäimistö laatikosta, ja matkaan. Pika-asennus, ja pyyntö soita esimiehellesi ja kerro, että nyt tämä vanhempi, tietotekninen ja oleellinen osa täytyy perusalustaa, viittaa täsmällisesti Bios-nimiseen osaan. Siihen kuluu ainakin tunti. "Kiitos", naurahtaa sihteerikkö ja hymyilee.
Nyt täytyy muuttua pikajuoksijaksi. Ankkurina kerran yläasteella. Toinen kenkäkin irtoaa, koska nyt täytyy olla huippuammattilainen. Viritetty nauhakenkä. Sadattelua kirottu BIOS, FAT, RLL, MFM, ja varmuudeksi, "Pahuksen Eide!". Kenkä jalkaan, ja juoksuksi, mutta toinenkin irtoaa, nyt toinen kenkä jää sermin eteen todisteeksi. Nyt on mahdollisuus pikku taukoon.
Omaan koppiin ja ovi lukkoon. Pieni ruuvimeisseli käteen, ja nyt mikrotukihenkilö jo miettii minkä muotoinen klemmari siellä enttterin alla on. Sydämiä oli pöydällä, siis rakastunut. Hmm.
Tuumailee, että se on zetan muotoinen, tai ehkä jopa varovasti väännelty, sormuksenomainen rinkula. Jos uusi rakas olisi vaikka Zorro? Naimisiin? Katsotaanpa. Ottaa ruuvimeisselin käteensä ja yllättyy. Ihan tavallinen muotoilematon klemmari. Ennen kuulumatonta. Pahus tämä on mahdotonta. Ehkä onkin mikrotuen jälkeistä elämää.
