Lehtitilaukset
Olen äärimmäisen kyllästynyt netin keskustelupalstojen japanilaisuuden kirouksista ja pikkufanien ylistyksistä, joita kumpiakin tursuaa pian korvista. Te bakat, tässä aito mangan ja animen puolustuspuhe, tosin referaatti.
Jo vaippaiästä lähtien ikäpolveni suomalaisille on esitelty japanilaista populaarikulttuuria muun muassa Muumien ja Sherlock-koiran seikkailujen muodossa. Niin nuorella iällä ei tosin välttämättä tiedosteta, mitä alitajuntaansa iskostaa. Todellinen kiinnostus joko herää tai jää heräämättä usein kriittisen murrosiän kynnyksellä. Itselleni japanilaisesta animaatiosta eli animesta sekä sarjakuvasta eli mangasta tuli lieve-ilmiöineen suuri osa elämääni 12. ikävuoden kieppeillä.
Vuosien kuluessa ja harrasteen laajetessa sain kuullla kaikenlaista suurisilmäisistä hahmoista tarinoiden juoniin. Onnekseni löysin samanhenkisiä tovereita internetin ihmeellisen maailman välityksellä. Nykypäivänä japanilaisen kulttuurin ystäviä on jo massoittain, josta löytyy niin hyviä kuin huonojakin puolia. Vaikka tietoisuus animesta ja mangasta onkin laajentunut, silti löytyy epäkohtia korjattaviksi.
Takavuosien Dragon Ball-selkkauksen jälkeen lähes kaikki manga on leimattu pornograafiseksi aineistoksi. Mikä julkea yleistys. Dragon Ball on vain yksi pisara mangan valtameressä, jossa riittää jokaiselle jotakin luettavaa. Romantiikan nälkäisille on oma tyylilajinsa, samoin actionin ystäville. Huumoriveikoillekin löytyy monia sarjoja länsimaiden markkinoilta, kuten myös kaikkien näiden välimuotoja. Jos haluaa rikkoa omia ennakkoluulojaan, kannattaa tutustua shounen ai-tyyppisiin tarinoihin, jotka kertovat eräästä yhteiskuntamme popularisoidusta tabusta eli poikarakkaudesta.
Moni on jo ottanut tästä vinkistä vaarin, mutten tiedä kuuluvatko nämä aivan oikeaan ryhmään. Nykypäivänä magapokkareihin ja anime-dvd:hin ovat tarttuneet vaaleanpunaiseen maailmaan mieltyneet nuorison edustajat, jotka eivät vaivaudu suorittamaan Japani-harrasteen tärkeintä osiota, eli kulttuurin täydellistä sisäistämistä. Tällöin tapahtuu japanilaisen kulttuurin käsikauppaistamista, joka ei mielestäni ole aivan suotava ilmiö.
Osa harrastuksen viehätyksestä perustuu mielestäni juuri pokkareiden ja dvd:iden vaikeaan saatavuuteen. Jos kaikenmaailman ihkuttajat tarttuvat pokkareihin, todelliset harrastajat ja kulttuurin hienot nyanssit jäävät varjoon. Nuorten lehdissäkin näkee nykyään yhä useammin ainoastaan suosituimpien sarjojen huuruisia juttuja ilman sen syvempiä analyyseja. Onhan tietysti mukavaa lukea oman alansa asiaa, mutta lehtien hurja yleistys aiheuttaa sen, että anime- ja mangaharrastus tuomitaan entistä herkemmin.
Minä vuorostani tuomitsisin nyt kaikki ennakkoluuloiset aikuiset ihmiset ja yhteen sarjaan tutustuneet true fanit: älkää ihmeessä polttako japanilaisen kulttuurin tuotoksia roviolla tai väitäkää olevanne todellisia faneja ellette ole tutustuneet kulttuurin hienoimpiinkiin yksityiskohtiin. Kummatkin.
