Lehtitilaukset
Me ihmiset emme märehtivien tavoin joudu jauhamaan ruokaamme useita kertoja. Suu kuitenkin käy joillakin jatkuvasti, eikä kysymyksessä ole välttämättä puhelias ihminen. Syy leukojen liikkeeseen saattaa olla purukumi.
Moni autoilija on huomannut, että virkeänä pysyy paremmin jos pureskelee jotain. Paaston aikanakin moni jauhaa purukumia raikkaan hengityksen vuoksi. Ilmeisesti purukumin jauhaminen auttaa myös keskittymään, tarkkailepa joskus jääkiekkovalmentajia.
Muistan omasta lapsuudestani pihkan pureskelemisen taidon. Purukumia ei aina ollut saatavilla. Piti kiivetä puuhun jossa oli vanha vamma ja kiinteää pihkaa. Paakku irrotettiin linkkuveitsellä. Kova pihka mureni suussa, mutta ahkera pureksiminen ja syljeskely tuotti aivan riittävän hyvää jauhettavaa.
Historiassa purukumin kaltaisia tuotteita on vaikka kuinka paljon. Purukumi ei olekaan aito amerikkalainen keksintö. Apasi-intiaanit käyttivät piimän ja saven sekoitusta. Intiaanit opettivat uudisasukkaita myös pureskelemaan kuusen pihkaa. Mayoilla oli oma konstinsa, he keräsivät sapodillapuun maitiaisnestettä, josta haihduttamalla saatiin kumimaista pureksittavaa. Tämän purukumin nimi oli chicle. Kreikkalaiset puolestaan sekoittivat pistaasipensaan pihkaa ja mehiläisvahaa toisiinsa ja tulos oli kelvollinen. Mehiläisvahaa olen kokeillut joskus itsekin.
Kaupallinen merkitys ymmärrettiin länsimaissa, ja niinpä vuonna 1871 patentoitiin ensimmäinen purukumintekokone. 1900-luvun alusta yritettiin valmistaa purukumiseos, josta voitaisiin puhaltaa palloja ja vuonna 1928 Walter Diemer keksikin oikean seoksen. Purukumin uusi ominaisuus teki siitä varmasti vieläkin suositumman. Omasta murrosiästäni muistan Hubba bubban, josta sai erityisen komeita purukumipalloja.
Kumimassa sisältää monia erilaisia aineita makuaineista lähtien, mutta kumimaisuus tulee pääasiassa erilaisista polymeereistä. Sapodillapuun maitiaisnestekin sisältää luonnon omia polymeerejä. Chicleä käytetään edelleenkin purukumin valmistuksessa, mutta ainakin Yhdysvalloissa se on korvattu jo 1940-luvulla synteettisillä aineilla.
Suomessa ensimmäinen purukuminvalmistaja oli Hellas. Vuonna 1951 Hellas toi markkinoille Jenkki-palapurukumin. Muistat ehkä muutamia alkuaikojen kerälypurukumimerkkejä, Buffalo Bill ja Tipi-Tii tai Uudet aseet? Keräilyharrastus kasvatti purukumin myyntiä entisestään.
Nykyajan ihmisellä ei ole pötsiä, mutta useimmat meistä kuitenkin märehtivät purukumia. Jos hullusti käy ja purukumi tarttuu tekstiiliin, tahranpoisto onnistuu tällä ohjeella: jähmetytä tahra jääpalapussilla ja raaputa kumi pois. Jos tahroja jää, tetrakloorieteeni-pesuaine voi auttaa.
