Elämää tekniikan armoilla

Käyttöohjeet valtaavat elintilamme.

Minä vihaan käyttöohjeita. Kyse ei ole äkillisestä vaan vuosikausia voimistuneesta inhosta. Se tunne alkoi hienoisella uteliaisuudella, muuttui ärtymykseksi ja varttui raivoksi. Miksi minä teen työtä, jotta ansaitsen rahaa, jotta pystyn ostamaan tavaroita, jotta käytän vapaa-aikaani niiden käyttöohjeiden lukemiseen? Maailma on nykyisin kaksijakoinen: arvostamme nopeutta, tehokkuutta ja tuloksellista työskentelyä. Samaan aikaan kaikissa arkea helpottavissa koneissa on tuhatsivuiset ohjeet. Milloin rupeamme käyttämään kesälomamme siihen, että vihdoinkin luemme ne yöpöydällä pölyttyneet käyttöohjekasat? Valtaavatko ne kohta riippumatot niin, että dekkaritkin jäävät lukematta?

Olen jo valmis käymään barrikadeille sen puolesta, ettei minun tarvitse lukea yhtään ylimääräistä, suttuista ja vaikeaselkoista ohjetta. Jossain mainittiin, kuinka monta eri hilavitkutinta meidän oletetaan osaavan käyttää – määrä oli uskomaton! Esikoiseni vauva-ajoilta eniten huokaisuja aiheuttava muisto on viikolta, jolloin hankimme sekä jääkaapin, pesukoneen että mikron. Pöydällä oleva ohjeisto oli puolen metrin paksuinen. Onneksi myimme asunnon pian sen jälkeen, joten minun ei tarvinnut kahlata kyseisiä teoksia läpi. Mielestäni asunnon myynti oli pienempi urakka kuin kaikkien niiden lukeminen, vaikkei näillä asioilla mitään syy-seuraus –suhteita ollutkaan. Seuraavassa kodissamme perimme edellisen omistajan vanhat kodinkoneet. Yhtään käyttöohjetta ei ollut tallella. Mikä vapaus!

Eräänä päivänä menimme kuusivuotiaan tyttäreni kanssa keskustaan. Hän opetteli käyttämään rullaportaita.Tarkkailimme pitkään, miten muut ihmiset asettavat jalkansa portaiden liikkuvalle osalle. Ei missään nimessä liian lähelle keltaisia reunoja! Mikä riemu ja into tyttärelläni oli täydellisen ajoituksen etsimisessä. Paluureitti piti suunnitella sen mukaan, missä on eniten liukuvia portaita. Kadehdittavan katoava onnen lähde! Kunpa antaisimme itsellemme arvoa sen perusteella, kuinka monta laitetta osaamme käyttää tai lukea oikein. Liikennevalot? Minä tiedän, että punainen on ylhäällä, ja silloin on stop. Vihreällä mennään yli. Keltaisen tarkoitus on kyllä aina jäänyt hieman epäselväksi. Missä vaiheessa loppuu ilo kaikesta siitä, minkä on oppinut ja alkaa ahdistus kaikista vielä opittavista vempeleistä?

Viestinnän tutkimuksessa puhuttiin eräässä vaiheessa mediakoneesta, johon kaikki laitteet tulevat yhdistymään. Hienommin sanottuna kyse on integraatiosta. Suuren tietotekniikka-tulevaisuuden maalaajista vain yksi tuntui tiedostavan ihmisluonteen. Hänen mukaansa liialle tietomäärälle käy aivan samalla tavalla kuin ylimääräiselle C-vitamiinille: elimistö osaa kyllä poistaa sen luonnollista tietä. Esimerkiksi kansalaisten huimaavista teknisistä valmiuksista hän otti videon. Monessa kodissa videon kello vilkuttaa vieläkin nollaa.

Mieheni himoitsee taulutelevisiota. Olen sanonut hänelle, etten sellaista huoli, vaikka kissa raahaisi sen ilmaiseksi sisälle. Kun ottaa laitteen hinnan huomioon, ainakin kiinnitysohjeet kannattaisi lukea. Sitten täytyisi opiskella kytkennät digiboksiin ja dvd:hen ja videoon. Lopputuloksena olisi laatikko laatikon päällä, vaikka ideana onkin taulu. Sellainen laite tulee kotiimme siinä vaiheessa, kun kaikki on puristettu yhteen ja koneen edessä on yksi nappi, jossa lukee ”Play”. Lapsiperheiden lisävarustuksessa voi joustaa lisäämällä myös ”Mute” –napin. Hiljaisuutta tarvitaan, kun vanhemmat lukevat uudelleen käyttöohjeita.

Ihmiset eivät enää halua luopua vanhoista tavaroistaan. Kyse ei ole mistään suuremmasta tunnesiteestä, vaan siitä, että vanhaa laitetta osataan jo käyttää. Markkinointi-ihmiset keksivät meille jatkuvasti uusia tarpeita. Oman tuotteen erottuvuuteen tarvitaan heidän kielellään USP:tä. Kyseessä on Unique Selling Proposion, siis lyömätön myyntiväittämä. Kun ompelukoneeni hajosi, myyjä löysi heti minulle sopivimman myyntiargumentin: hänellä oli samanlainen ikivanha kone varastossa. Siihen siis käyvät vanhan koneen käyttöohjeet! Olin löytänyt omani.

Missä viipyvät myyjät, jotka ymmärtävät mainostaa tuotettaan sillä, ettei kyseiseen laitteeseen tarvita käyttöohjeita? Menestys olisi taattu. Vaikka kyse ei olisikaan ydinfysiikan oppimäärää vaativista kojeista, kukaan ei enää jaksa selata kaikkien laitteiden ohjeita. Mitan täyttymisestä tulee mieleeni hahmo Monty Pythonin elokuvasta, missä todella suurelle, todella ahmineelle ravintolavieraalle tungetaan vielä vähän ja senkin jälkeen vielä vähän ruokaa. Kunnes: viimeinen ohut suklaakeksi räjäyttää miehen konkreettisesti pitkin ravintolan seiniä. Minulla on hieman samanlainen suhtautuminen käyttöohjeisiin.

Nyt menen lukemaan käyttöohjeesta, miten saan vaihdettua mustekasetin tähän koneeseen.

Tosinaisten tunnustuksia:

Käyttöohjeethan kaivetaan esille sitten vasta, kun pinna on palanut. Ohjeiden lukeminen saati ymmärtäminen ei onnistu, kun lapset pyörivät jaloissa ja hormonit on sekaisin. Kaiken huippu oli ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen: en osannut asentaa rintapumpun kahdeksaa osaa paikoilleen ohjeiden mukaan. Itkin katkerat itkut ja mieheni tuli auttamaan minua. Siis minä, joka olen aina pitänyt itseäni aika teknisenä!

Kirsti, 39 v.

Viimeisimmän mokan tein keittiön plafondin asennuksessa. Kuului äänekäs ”poks”, ja piuhan pää, jota kokeilin reikiin, sinkosi savuten käsistäni. Kaivoin häpeillen käyttöohjeen esille. Ensimmäinen asia, mikä siinä käskettiin tehdä, oli ottaa sulake pois päältä. Että silleen!

Marja, 36 v.

En ikinä lue käyttöohjeita. Olen delegoinut ne kaikki miehelleni. Ylipäätään ymmärrän paremmin suullista selitystä. Eivätkö laitteiden valmistajat voisi laittaa suggestoterapeuttisia ääninauhoja tekstin sijaan?

Sini, 32 v.

Käyttöohjeet on helppo nakki! Luen ohjeet vain, kun kone ei toimi. Naisen logiikalla osaan päätellä, mikä on se perustoiminto, mihin kone alun perin rakennettiin. Riskinä on tietysti, että muut hienoudet saattavat jäädä löytymättä. Kokoamishommat – kaikenmaailman johdot ja piuhat, ruuvit ja mutterit – olen jättänyt miehelleni. Täytyyhän niidenkin jossakin nykyaikana päteä, kun naiset ”osaavat jo kaiken”.

Marjaana, 42 v.

Olen joskus miettinyt, onko kyse persoonallisuushäiriöstä vai tempperamentista. Minulla on yleensä jo valmiina suuri idea, miten jokin laite saadaan toimintakuntoon. Koen tuskallisen piinaavana käyttöohjeiden tavaamisen ja niiden mukaan toimimisen. Olo on kuin eläimellä häkissä. No, toiset ovat luotuja etenemään järjestelmällisesti. Mutta suurpiirteisempien hätähousujen on vaikeampi ahtautua käyttöohjeisiin. Niin paljon turhia nappuloita on maailma täysi! Ajatella, jos paneutuisi ihan tosissaan kaikkiin kotonaan oleviin laitteisiin. Kafka olisi ihmeissään ja Jules Verne surullinen. Kyllä tämä sen verran mekaanista mielikuvitusta on!

Ulla-Maija, 40 v.

Minä en edes halua tietää, mitä kaikkea laitteilla voi tehdä. Vasta viimeisessä hädässä otan esiin käyttöohjeet vain huomatakseni, että olen heittänyt kaikki tunnetut kielet roskiin ja jäljellä on italia, espanja ja venäjä. Lue nyt sitten niitä! Mietin usein, että miksi ihmeessä pitää olla niin valtavasti nipukoita ja nappuloita. Eikö meille useimmille riittäsi on ja off?

Henna, 32v.

Talonrakennusprojektin myötä olen ryhdistäytynyt käyttöohjeiden luvussa. Kantapään kautta olen saanut kokea, kun koneet eivät toimi, menevät rikki ja varaosat häviävät. Uusi kuivausrumpumme toimii hyvin sillä yhdellä ainoalla ohjelmalla, jonka luin käyttöohjeista. Lisäksi mieheni ostaa helpolla uutta ja väsähtää opiskellessaan teknisiä juttuja. Minä sitten arkistoin ohjeita ja etsin ne käsiini tiukan paikan tullen.

Henna, 36v.

Videoissa toimitaan siten, että ohjelmoidaan jonkinlainen perustaso ja päätetään, että loput herkut käydään läpi vähän myöhemmässä vaiheessa, kun jaksetaan taas plärätä ohjekirjaa. Tämä tarkoittaa sitä, että videolla ei nauhoiteta edes hamassa tulevaisuudessa.

Aija, 44v.

Joskus en ymmärrä käyttöohjeista höykäsen pöläystä, vaikka luetun ymmärtämisessäni ei pitäisi olla mitään vikaa. Sekin ärsyttää, jos käyttöohjeiden selkeyteen ja laatuun ei ole panostettu, kun alkeellisessa lehdykässä vilisee kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Jotain hyötyäkin käyttöohjekammosta on. Olen saanut hyvän vinkin: jos sinulla on jokin salaisuus, niin talleta se omiin tiedostoihisi tietokoneen käyttöohjeiden nimellä. Eipä käy kukaan salaa lukemassa!

Vuokko, 40v.

Minulla on hyvä itsesuojeluvaisto, siksi lie olen nainut insinöörin. Hän suomentaa minulle kaikki käyttöohjeet. Ennen oli kaikki jotenkin helpompaa, ei tarvinnut koko teknillisen sanakirjan sisältöä kamerakaupassa. Siis montako pikseliä ja pakselia haluat ja pitääkö yhdistyä porttaalin kautta nettiverkkoon vai riittäisikö BU2-prott-portti.... ja minä siis halusin vain ostaa kameran! Tämä digi-analogi-gsp- on syvältä.

Annemarie, 47v.

Luen käyttöohjeita vain, jos ei ole joko fiksua lasta tai miestä lähettyvillä, joiden fiksuuteen vedoten saa heidät tekemään koko jutun. Mielestäni naisena olemiseen kuuluu kyky osata pyytää apua tarpeen vaatiessa. Minähän valitsen ihan itse missä pärjään.

Rauna, 50v.