Kaksi kuuroa yhdessä

Raportti kertoo kahdesta kuulovammaisesta eläkeläisestä ja siitä, miten he tulevat toimeen. Erilaisia vammaisia on paljon keskuudessamme. Emme tarvitse sääliä, väheksymistä emmekä syrjimistä vaan sitä, että ihmiset ymmärtäisivät meitä ja kohtelisivat meitä tasavertaisina kansalaisina.

Olemme kuulovammainen aviopari. Vaimolla alkoi kuulo huonontua aikaisemmin, jo töissä ollessa. Siihen ei vain kiinnitetty silloin enempää huomiota. Hänestä harmittavinta oli, kun linnun laulu lakkasi kuulumasta. Meidän keskeiseen elämäämme vaikutti eniten se, että hän kuuli asiat väärin. Kuitenkin uskoi kuulleensa oikein. Kun hän viimein pääsi kuulotutkimuksiin, todettiin hänellä olevan vaikea kuulovamma. Sitten alkoi myös tapahtua. Kaikki apuvälineet tulivat heti, ja tukikoulutusta alkoi järjestyä.

Minun kuuloni alkoi huonontua myöhemmin. Meidän keskinäisessä kommukoinnissa oli vaikeinta, että en en saanut selvää vaimon puheista. Kysyin kaksi kertaa: mitä? Jos en sittenkään saanut selvää, niin ajattelin, että ei kai se ole mitään tärkeätä. Myöhemmin sain aina kuulla, kun en häntä kuuntele. Minä pääsin kuitenkin ajoissa kuulotutkimuksiin ja sain kuulokojeen. Kuulo kuitenkin huononee jatkuvasti kuten vaimoltakin.

Kuulovammaisille on nykyisin toisissa paikoissa järjestetty jo apuvälineitä, kuten induktiosilmukka. Samoin tarjotaan tulkkipalvelua yksityisesti ja joissakin tilaisuuksissa yleisesti. Lähimainkaan kaikissa tilaisuuksissa niitä ei ole. Eikä jokapaikassa kuulu, vaikka onkin.

Kuulovammaiset syrjäytyvät. Jos on puheen sorinaa tai muuta melua, ei saa selvää. Päinvastoin kuulolaitteesta kuuluu vain kovaa särinää. Ei saa selvää ihmisten puheista eikä ohjelmista. Sitä jää tilaisuuksista kotiin. Jopa kanssakäynti toisten ihmisten kanssa harvenee.

Kun on kaksi kuuroa yhdessä, he ymmärtävät ja tukevat toisiaan, vaikka keskinäinen kommukointi onkin välillä vaikeata. Monenlaista kommellusta on sattunut. Niihinkin tottuu. Ymmärrystä tämä vaatii toisiltakin ihmisiltä.