Otsikko pätee moneenkin asiaan, mutta minä kirjoitan nyt ylipainosta. Se on Ongelmani, isolla oolla.
Vuosien varrella paino on lisääntynyt salakavalasti. Painon nousun on voinut hyvin peittää isommilla ja väljemmillä vaatteilla. Mikä on poissa silmistä, niin se on myös poissa mielestä.
Näinhän sitä voisi ajatella ja huijata itseään. MUTTA… Joskus tulee stoppi. Se pysähdyttävä hetki, jolloin ei voi enää huijata itseään. Eikä peiliäkään. Minulle se hetki koitti tänään. Vaaka melkein musersi minut. Nyt mietin epätoivoisena, miten olen päästänyt itseni tähän jamaan.
Vastauksia = selityksiä löytyisi loputtomasti. Kaikki on yhtä suurta huijausta. Mutta nyt kaikki muuttuu. Suklaalakon – himona suklaa – aloitin jo vuoden vaihteessa. Nyt alkoi makeiden kahvileipien lakko. Jos näet minut keksi tai pulla kädessä tai vielä pahempaa, että se on jo suussa, niin nykäise hihasta. Muistuta minua lupauksestani.
Aiemmassa elämässäni olen kerran onnistunut laihduttamaan. Urakka oli valtava, mutta sen muistaminen auttaa minua uskomaan siihen, että tälläkin kertaa on mahdollisuus onnistua tälläkin kertaa.
Tein tästä asiasta tietoisesti julkisen, että minun olisi helpompi onnistua. Kannustus on tärkeää. Ja sitä paitsi itseä on helppo huijata, toisia ei.
Tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa oleville. Uusi elämä alkaa tänään.
KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA
viiden äiti 28.05 klo 15:03
Niimpä.Vaikka niitä kiloja olisi vain muutama ylijäämä, mutta jos ne ovat "väärässä" paikassa ja vaatteet eivät istu päällä, on ongelma itselle suuri.
Vaikka apua saisi ravitsemusterapiasta, on laihdutus joskus todella vaikeaa. Vika on siis ihan omien korvien välissä ja itsekurissa. Se, että pystyy pudottamaan niitä kiloja ei riitä, on myös saatava ne kilot pysymään poissa.
Olisi oltava armollinen itseä kohtaan ja rakastettava itseään, jotta toisetkin niin tekisivät. Sillä muodokas nainen on kaunis, jos vain osaa ja on mahdollista pukeutua oikein.
Kyllä, ymmärrän miten vaikeaa on olla suklaan himossa lakossa ja vastustaa leivonnaisia, tiedän kuinka vaikeaa on vastustaa herkkuja, mutta kun oikea fiilis löytyy... Tiedän myös sen, että voi onnistua ja olla onnellinen onnistuessaan. On laihdutettava itseään varten, ei toisia.
Tsemppiä sinulle ja meille monelle muulle, kuuma kesä ja grilliherkut virvoittavine juomineen ovat edessä, kuinkas niistä selvitäänkään....
Entinen pullukka 29.05 klo 10:26
Hei! Tiedätkö mikä minua eräällä kerralla auttoi pääsemään noin 19 kilosta eroon ja syömään vähemmän? Minulla oli juuri silloin jotakin todella niin mielenkiintoista tekemistä (taiteelline harrastus), että aika lensi sen parissa - eikä ruoka tullut moneen tuntiin mieleenkään! Eräs toinen kerta (-17 kg) olin läpeeni rakastunut. Eikä ruoka tullut mieleenikään. Kilot karisivat päivittäin, enkä kokenut näläntunnetta. Söin vain koska tiesin että oli syötävä. Muun aikaa leijailin. Se olikin uskomaton kokemus.
Ja nyt viimeisellä kerralla sallin itseni syödä kaikkea - suklaatakin - mutta pienensin annoksia huomattavasti - myös ns. terveellisen ja vähäkalorisen ruuan kohdalla. Eli ei mitään mahantäydeltä, mutta mikään ei ollut kokonaan kiellettyäkään. Vatsalaukku pieneni ja tyytyi vähän kerrallaan vähempään määrään vatsantäytettä. Onnea matkaan. Homma onnistuu kyllä.
Lehtitilaukset
