Lehtitilaukset
Ahaa – minä arvasin. Ajattelit heti jotain kaksimielistä, kun luit otsikon. Turha kiellellä. Mutta hah-haa – tämä tarina kertookin äitiyden iloista ja vähän suruistakin.
Kuusivuotisen äitiystaipaleen aikana olen ollut kuin karusellissa. Pyöritystä on piisannut. Onneksi vauhti kuitenkin hiljenee aika ajoin.
Mitä tulee otsikkoon, niin se on suoraan tyttäreni suusta. Hän on ollut äärimmäisen pettynyt siihen, ettei ole syntynyt pojaksi. Voi sitä surua, kun hän kuuli, ettei hänelle kasva koskaan pippeliä.
Kieltämättä tämä poikatyttö on aika ajoin pistänyt äidin koetukselle. Äitinä olisin halunnut pukea pikku tytön kuin prinsessan, mutta se sai jäädä haaveeksi.
Mutta nykyään olen jo tottunut, että meillä vaatteet ovat Spidermania, teini-ikäisiä mutanttikilpikonnia. Minä olen ylpeä äiti omasta Spidermanistani.
Pienen ihmisen maailma on täynnä leiskuvia tunteita. Kun 6-vuotias rakastaa jotakin, niin hän tekee sen koko sydämellään. Monet kerrat olen kuullut kiivasta väittelyä lastenhuoneesta aiheesta, kuka rakastaa ketäkin ja miksi. Tai miksi ei.
Tänä päivänä tunnen haikeutta. Lapsi ottaa entistä enemmän välimatkaa äitiinsä ja isäänsä. Kaverit tulevat koko ajan tärkeämmiksi. Mihin kaikki aika katosi? Missä on pieni vauvani?
Vaikka vauva onkin kasvanut jo isoksi, niin äidille hän on jossain mielessä aina pieni vauveli. Mikä tuntuukaan paremmalta kuin pienensuuren ihmisen suusta kuultu rakkauden tunnustus. ”Äiti, minä rakastan sinua.”
*Pieni poikkeama tekstiin. Tyttäreni kävi juuri luonani ja kertoi näyttelevänsä poikaa. Eli oli pissivinään kuin pojat.*
Kaiken äitiyden onnen sekaan mahtuu myös muita tunteita. Aikuisen kun on oltava välillä kelju ja ilkeä. Ainakin lapsen mielestä. Kaupasta ei saa aina kaikkea, mitä haluaa. Karkkia ei syödä joka päivä, vaikka kaikki muut – kuulemma – niin tekevätkin. Kumma juttu nuo kaikki muut. En ole koskaan tavannut näitä kaikkia muita. Liekö heitä olemassakaan.
Paljon olen oppinut näiden vuosien aikana. Lapsi on tehokas opettaja. Siinä jää aikuinen toiseksi. Olen yrittänyt pitää mielessäni yhden asian. Niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Minä olen omalle lapselle maailman paras äiti.
Tuon asian muistaminen helpottaa varmasti jokaista äitiä. Nauttikaamme äitienpäivästä koko sydämellä.
Ps. Uhmaiät ”unohdin” tietoisesti. Niistä voisi kirjoittaa kokonaan oman tarinan.
