Äitienpäiväruusujen piikit voivat pistää kipeästi. Minkälaiselta mahtaa äitinä tai lapsena oleminen tuntua silloin, kun mitalisteille hurrataan aivan ansaitusti, eikä itse tunne olevansa edes pistesijoilla siinä kamppailussa.
Sinä, jolta kaikki voima tulee,
anna sitä äidille,
joka palaa tyhjin käsin postilaatikolta,
kuuntelee mykkää puhelinta, katsoo hiljaiselle pihamaalle.
Anna voimaasi hänelle,
jonka lapsi joutui rikoksen uhriksi
ja hänelle, jonka lapsi sovittaa tekoaan vankilassa.
Anna voimaasi hänelle,
jonka esikoinen ohjasi autonsa päin kallionleikkausta
ja hänelle, jonka kuopus taistelee harhoja vastaan suljetulla osastolla.
Anna voimaasi hänelle,
joka pelkää keitiössä riehuvaa humalaista poikaansa
ja hänelle, joka on väsynyt odotuksiin ja vaatimuksiin,
eikä millään tunne olevansa riittävän hyvä poika tai tytär.
Anna voimaasi hänelle,
jonka syli pysyy tyhjänä vuodesta toiseen
ja hänelle, joka on uupunut eikä jaksaisi olla äiti.
Sinä, jolta kaikki voima tulee,
anna sitä lapselle, joka unohdettiin päiväkodin hiljenevälle pihalle
ja hänelle, joka kuuntelee sydän pamppaillen vanhempien pelottavia riitoja.
Anna voimaasi lapselle,
jonka mieli on raskas kuin hautausmaan multa,
kun piirretään korttia äidille, jota ei enää ole.
Sinä, jolta kaikki voima tulee,
anna meille voimia olla äiti, olla lapsi
myös toukokuun toisena sunnuntaina.












