Lehtitilaukset
Mihail Hodorkovski halusi venäläiseen yritysmaailmaan avoimuutta liian varhain. Siksi hän on lukkojen takana, varoittavana esimerkkinä. Hodorkovski ei koskaan väittänyt olevansa itsekään puhdas pulmunen, kertoo toimittaja Valeri Panjushkin uudessa kirjassaan.
Mihail Hodorkovski halusi läpinäkyvyyttä venäläiseen yrityskulttuuriin. Läpinäkyvyyssuunnitelmiin kuuluivat myös oma hyväntekeväisyysohjelma Avoin Venäjä, joka koulutti tulevia Venäjän toivoja. Jukosin pörssiin listautuminen olisi edellyttänyt läpinäkyvyyttä: tämän eteen Hodorkovski teki 2000-luvun alussa töitä.
Putinilla oli useita syitä Hodorkovskin eliminoimiseksi, ja läpinäkyvyyden tavoittelu oli näistä tärkein, uskoo Valeri Panjushkin, jonka teos Mihail Hodorkovski – hiljaisuuden vanki (Tammi, suom. Jukka Mallinen) on juuri julkaistu suomeksi. Läpinäkyvyyden lisäksi pörssiin meneminen edellytti myös muutoksia henkilöstössä. Hodorkovski palkkasi asiantuntijoita Yhdysvalloista ja päätti panostaa koulutukseen. Hän perusti Avoimen Venäjän.
Hyväntekeväisyysohjelmansa kautta Hodorkovski tapasi mielenkiintoisia ihmisiä, joihin hän ei olisi muuten törmännyt. Projekti alkoi kiinnostaa häntä, ja hän ajatteli, ettei raha saa sekoittaa hänen päätään. Hänestä ei tullut koskaan sellaista uusökyrikasta, jotka hankkivat huviloita ja lentokoneita täynnä tyttöjä. Hän vietti lomansa rauhallisessa järvi-Suomessa kalastaen.
Hyväntekeväisyysohjelman yksi osa käsitteli ihmisoikeuksia. Häne meni head hunterien luo ja sanoi etsivänsä sopivaa ihmistä ohjelmavastaavaksi. Tämän piti olla tarpeeksi tunnettu, eikä hänelle saanut paljastaa yhtiön nimeä. Head hunterit menivät Moskovan Helsinki-ryhmän johtaja Ljudmila Aleksejevan luo kysymään neuvoa.
Aleksejeva ajatteli ihmisten olevan KGB:stä. Hodorkovskille oli täysin käsittämätöntä, että maailmassa saattoi olla Aleksejevan kaltaisia ihmisiä, jotka eivät ajatelle ensisijaisesti rahaa. Hän joutui ensimmäistä kertaa elämässään ymmärtämään ja rakastamaan ihmisiä – muuttumaan inhimilliseksi.
Käännekohta
Konkreettista käännekohtaa ja vainojen alkamista merkitsi helmikuussa 2003 Venäjän teollisuusjohtajille, myös Hodorkovskille järjestetty tilaisuus Kremlissä, jossa Hodorkovski kritisoi vallanpitäjiä avoimesti lahjonnasta, sivaltaen kritiikin säilällä myös itseään.
Hodorkovski ei ollut ainoa tilaisuudessa lahjontaa kritisoinut vieras. Myös eräs suuren teräsfirman johtaja puhui lähisukulaisensa yrityksen perustamisvaikeuksista, kun tämä ei ollut harrastanut lahjontaa. Sääntöihin kuului, että lahjonnasta sai ja ei saanut puhua.
Ensin pidätettiin Jukosin turvallisuuspäällikkö Aleksei Pitšugin, heinäkuussa Platon Lebedev ja marraskuussa oli Hodorkovskin vuoro. Asianajaja Anton Drelj uskoo, että Hodorkovski kaavaili myös kansainvälistä öljy-yhtiötä, joka olisi koostunut Exxon Mobilista, Jukosista ja Sibneftistä. Hodorkovskilla ja Abramovitšilla olisi ollut yhtiöstä 30 prosentin omistus. Osuuden avulla olisi kontrolloitu länsiyhtiöitä. Omistus olisi taannut myös riippumattomuuden venäläisistä vallanpitäjistä.
Läpinäkyvyyssuunnitelmat tulivat sekä venäläisille yrityksille että valtiolle liian aikaisin. Hodorkovski ajatteli yritysjohtajana saavuttavansa suuria voittoja tekemällä yrityksestään läpinäkyvän, mutta samalla hän halusi kasvattaa uuden, vapaamman ja ajattelevan sukupolven.
Hodorkovskin toimet 1990-luvulla olivat muodollisesti laillisia, vaikkakin laittomia. Tämän hän on tunnustanut itsekin. Myös kansalaiset rikkoivat lakia omalla tavallaan nostaessaan kahta palkkaa samaan aikaan koko 90-luvun ajan.
Elettiin valtionyhtiöiden yksityistämisen aikaa. Yhtiöt laajenivat ja keskittyivät, kunnes laajenemisen mahdollisuuksia ei enää ollut. Silloin täytyi ottaa toisilta, eikä Hodorkovskilla ollut moraalisia ongelmia tässä suhteessa. Toisilta ottaminen saattoi kyllä tulla kalliiksi.
Ensisijaisesti liikemies
Venäjän demokratia tulee aina olemaan omanlainen sovellutus länsimaisesta demokratiasta. Venäjän taloudellinen demokratisoitumiskehitys ei ole vielä edes alkanut. Hodorkovski ei ole Putinin hallinnon uhri tai sankari, vaan hän on itse syyllistynyt samanlaiseen johtajien erottamiseen näytöstyyliin ja lahjontaan kuin Putin ja muut johtavat oligarkit.
Hodorkovski oli myös tuomassa uudenlaista, länsimaista bisneskulttuuria Venäjälle. Siihen kuului hyvin pukeutumisen lisäksi myös sulava käytös, joka hurmasi ulkomaiset sijoittajat laittamaan rahansa Jukosiin. Liikemiehenä Hodorkovski piti huolta siitä, että öljy-yhtiö Jukosiin sijoittavat ihmiset uskoivat sijoitustensa moninkertaistuvan.
Hodorkovski oli ennen muuta liikemies, hän halusi voittaa, ei hävitä. Hän tuskin saa oikeutta, koska on liian tärkeä henkilö. Putinilla oli monia syitä Hodorkovskin eliminoimiseen. Läpinäkyvyys oli näistä yksi. Lisäksi olivat muun muassa hänen kaavailunsa uudesta monikansallisesta öljy-yhtiöstä, josta hänellä ja Abramovitšilla olisi 30 prosentin osake-enemmistö ja mahdollisuus kontrolloida ulkomaisia osakkaita.
Panjuškin ei usko kuitenkaan, että uusia syytteitä odottavan Hodorkovskin oikeudenkäyntiä siirretään pidettäväksi 5000 km:n päässä Moskovasta sijaitsevaan Tsitaan, vaan se pidetään Moskovassa.
