Sukuloimassa Singaporessa

Juuri kun talven ensipakkaset nipistelivät varpaita, me karkasimme pariksi viikoksi tapaamaan aurinkoa ja sukulaisia Singaporeen.

Esikoisemme kummipariskunta teki kolme vuotta sitten irtioton ja muutti Singaporeen. Sydämellisinä ja vieraanvaraisina ihmisinä he ovat toistuvasti kutsuneet kyläilemään ja kaksi kertaa olemme ottaneet kutsun vastaan.

Kahden vuoden takainen ensivierailumme Singaporeen oli floppi. Valtaosa perheestämme sairasti miltei koko matkan ajan erityisen voimakasta vatsatautia. Tuntui sulalta hulluudelta lähteä koitokseen uudestaan. Intohimo matkustamiseen ja ajan jo kultaamat muistot vaativat kuitenkin liikkeelle. Luotimme myös siihen, ettei salama iske samaan paikkaan uudelleen.

Kun lähtee visiitille ulkosuomalaisten luo, ei tuliaisten valinta tuota ongelmia. Emäntä ilahtuu suomalaisista aikakauslehdistä ja kierrättää niitä suomalaistutuillaan. Aku Ankan taskukirjat ovat isännän suosiossa. Molemmille maistuu grillimakkara, ruisleipä, sinappi ja irtokarkit. Erikoistuliaisena veimme huolella harjoitellun laululahjan lentäjäksi opiskelevalle kummisedälle. Viisivuotiaamme kajautti ulkoa Edu Kettusen Lentäjänpojan. Varmimmin tuliaisten valinnassa onnistuu, kun pyytää rohkeasti isäntäperheeltä ostoslistan.

Matkatavaroiden turvamääräykset tiukkenivat juuri matkamme aattona. Hammastahnat, geelit ja rasvat piti pakata minigrip-pusseihin. Tavalliset pillimehut eivät enää olleet sopimattoman pakkauskokonsa vuoksi sallittujen eväsjuomien listalla. Muutenkin haastava pakkausprosessi sai ihan uusia ulottuvuuksia määräyksiä tulkitessamme.

Kauas on pitkä matka

Singaporeen pääsisi vaivattomasti sinivalkoisin siivin, mutta budjettimatkaajan reitti kulkee Keski-Euroopan kautta. Meillä oli koneenvaihto Pariisissa ja odotteluineen matkamme kotoa perille kesti noin kaksikymmentä tuntia. Mennen tullen mannertenvälinen lento tehtiin yötä vasten, joten se sujui pitkälti nukkuen.

Lennoilla lapsille jaettiin puuhapaketit, mutta niiden varaan emme viihdytystä laskeneet. Pitkillä lennoilla lapset nauttivat henkilökohtaisista kuvaruuduista, joissa oli sekä lastenohjelmia että konsolipelejä. Omissa repuissa oli iso määrä erilaista ajankulua: kirpputoreja kierrellessämme olimme etsineet mahdollisimman monipuolisia, mutta taskukokoisia leluja. Eräs parhaista on pienikokoinen magneettinen piirustustaulu.

Ruokailut lennoilla saimme sujumaan ilman katastrofeja. Olimme pakanneet mukaan ruokaessun ja useammat vaihtovaatteet molemmille lapsille. Moinen varustelu toimi Murphyn-lain mukaisesti ja vältyimme vahingoilta. Mietimme vaan, miksei pikkulasten annoksia voida jakaa ennakkoon, kuten jotkut erikoisruoka-annokset jaetaan. Olisi helpottavaa syöttää lapsi ensin ja saada oma tarjotin vasta myöhemmin.

Mieleenpainuva episodi elettiin, kun menomatkan pitkälle lennolle meille oli varattu mielenkiintoiset paikat. Lapsien lipuissa oli vierekkäiset paikat ihan toisella puolella konetta kuin vanhempien paikat. Huvittelimme ajatuksella, että tämä se vasta lomaa on. Selvittelimme asiaa lentohenkilökunnan kanssa, joka jostain kumman syystä halusi kuitenkin yhdistää perheemme vierekkäisille paikoille.

Yön tunteina tunnelma hämyisessä ja hiljaisessa matkustamossa oli seesteinen. Matkakumppanit olivat jo untenmailla ja henkilökunta kulki vain satunnaisesti ohi. Hetkessä oli tietynlaista tenhoa, olo oli levollinen ja raukea.

Perille saapuessamme kummisetä oli vastaanottamassa reissussa rähjääntyneen porukkamme. Runsaiden matkatavaroiden kantoapu ja ilmastoitu kaupunkimaasturikyyti olivat mieleinen tervetulotoivotus. Huolimatta kiitettävästi sujuneesta matkasta olo oli kuin mankelin jäljiltä ja koko perhe oli painepesun tarpeessa.

Vesielämää pilvenpiirtäjien varjossa

Rakkaiden sukulaisten tapaamisen ohella Singaporen paras anti meille olivat monipuoliset vesileikkimahdollisuudet. Viisivuotiaan Ollin uimataito kehittyi aimo harppauksen kummisedän toimiessa väsymättömänä uimakaverina. Yleensä olemme vilukissoja koko perhe, mutta nyt ei kylmää tarvinnut pelätä. Kummien kotipihalla nautimme uima-altaasta, jossa oli erillinen lastenallas ja poreallas. Uiminen on varmaan taloyhtiön asukkaille liian tavanomainen ajanviete, joten allas-alue oli lähes pelkästään meidän käytössämme.

Singaporessa on tasokas Wild Wild Wet-vesipuisto, jossa on hienosti panostettu lasten viihtymiseen. Hurjien aikuisille sopivien huvitusten lisäksi isolla alueella on kekseliäs pienten lasten vesi-ihmemaa. Olimme puistossa miltei koko päivän, kaksivuotias Aino nukkui välillä ansaitut päiväunet varjoisassa aurinkotuolissa.

Yksi riemukas päivä kului Sentosa-nimisellä ulkoilu- ja huvittelusaarella. Saarella olisi monenmoista nähtävää perhospuistosta sotamuseoon, mutta me vietimme päivän Siloso-beachilla. Hyväksi onneksi päivä oli pilvipoutainen ja saatoimme kelliä sannalla ja pärskiä vedessä polttamatta nahkojamme. Sentosalle pääsee huikeat näkymät tarjoavalla köysiradalla, mutta korkeanpaikankammoisten kannattaa kyllä valita silta.

Singaporen ydinkeskusta on hämmästyttävä näky, arkkitehdit ovat varmasti kilpailleet toinen toistaan näyttävämpien pilvenpiirtäjien suunnittelussa. On erikoinen tunne pyöriä aukiolla, jonka jokaisella laidalla kohoaa rakennus taivaaseen. Pienen suostuttelun jälkeen saimme luvan viedä lapset erään suuren hotellin vain aikuisille tarkoitettuun näköalabaariin 70. kerrokseen maisemia ihailemaan.

Eräs ihastuttavin alue Singaporessa on Boat Quayn seutu. Singapore-joen rannalla on säilytetty ikivanhat talot ja heti niiden takana nousevat pilvenpiirtäjät. Lähellä sijaitsee Singaporen symbolipatsas, The Merlion. Vielä kun piipahdimme ihmettelemässä Orchard Roadia, tärkeintä ostoskatua, oli keskustakierroksemme päätöksessä. Suurkaupungin ydin liikemiehineen ja ruuhkineen ei kuumalla ilmalla ole paras paikka lasten kanssa.

Perin kaupunkimaisesta Singaporesta luonnonläheisyyttä ei kannata odottaa. Kuitenkin kaupungissa on Bukit Timah Nature Reserve, toinen maailman kahdesta kaupungin rajojen sisäpuolella sijaitsevasta luonnonpuistosta. Puuskutimme siellä ylös kohti Singaporen korkeinta huippua, 164 metrissä sijaitsevaa Bukit Timah Hilliä neljänkymmenen asteen lämmössä. Vaivan palkitsivat puskissa vilahtelevat varaanit, puissa piilottelevat apinat ja polkuja vaeltavat jättimuurahaiset.

Monta ihmeellistä asiaa

Kummipariskunnalla on perheenjäsenenä susikoira. Ainolle tämä oli ensimmäinen kerta näin tiiviissä kontaktissa koiran kanssa. Suuri eläin sai tytön aluksi ihan jäykäksi, neiti takertui syliin eikä suostunut liikkumaan lattialla. Hetki hetkeltä jää kuitenkin suli ja lopulta ”pikkuserkuista” tuli ystävät.

Olli-pojalle matkan kohokohta oli kummisedän lentokoulussa vierailu. Katselimme koulun tiloja rinta rottingilla, ylpeinä sedän saavutuksista. Näimme opetustilat ja istuimme tutustumassa pienkoneen ohjaamoon lentokoneiden noustessa läheiseltä kiitoradalta harjoituslennoille. Setä näytti niin komealta ja pätevältä univormussaan, että Ollia melkein ujostutti.

Kuumaa ilmaa pakenimme toisinaan ostoskeskuksiin. Se huvitti lapsia kovasti, mennä nyt sisälle vilvoittelemaan. Kotona asia on juuri toisin päin. Ostoskeskukset ovat Singaporessa massiivisia, paikalliset taitavat olla melko kulutushenkisiä. Ostoskeskuksiin mennään viettämään aikaa, niistä löytyvät mainiot ruokapaikat, lasten ohjatut taiteilu- ja puuhapajat sekä monenkirjavat hyvinvointiliikkeet.

Tavarataloa kierrellessämme päädyimme juttusille ikääntyneen myyjättären kanssa. Hänen ilmeensä muuttui kovin pahoittelevaksi ja sääliväksi, kun kuuli, etteivät lapsemme vielä osaa englantia. Hän ihmetteli vilpittömän huolestuneena, kuinka lapsiparat selviävät tässä maailmassa näin kielitaidottomina. Yritimme vakuuttaa, että lapset saavat aikanaan mahdollisuuden oppia kielen, mutta täti jäi taivastelemaan peräämme.

Yleisessä vessassa käynti oli pieni seikkailu. Toisin kuin kotona, jokaiseen vessakoppiin oli oma jono. Vessaa ei tarvinnut vetää, vaan se huuhtoutui automaattisesti. Samoin automaattilaitteita olivat hanat, saippua- ja käsipyyheannostelijat. Ja sitten oli se suurin yllätys, reikä lattiassa pöntön paikalla.

Viettäessämme päivää suositulla rannalla saimme kokea julkkiselämää paparazzeineen. Olimme kai sillä hetkellä rannan ainoat vaaleahipiäiset ja siitäkös aasialaiset turistit villiintyivät. Kamerat lauloivat ja videokamerat kävivät, kun varsinkin lapsemme tallennettiin nähtävyyksinä. Monet halusivat istua viereemme yhteiskuvaan. Ensin meno vähän arvelutti, mutta päivän mittaan yritimme unohtaa olevamme erityistarkkailussa.

Erilainen päivällinen syötiin sukulaistemme intialaisten tuttavien luona. Emäntä oli valmistanut perinneruokia, joiden hauduttaminen vie kuulemma koko päivän. Mausteita hän oli huomaavaisesti käyttänyt vain murto-osan normaalista. Aikuisille ruoka maistui, mutta lapset valitsivat pelkän riisin. Isäntäpariskunta oli lapseton, ja koti oli pullollaan arvokkaan ja särkyvän oloisia koriste-esineitä. Jouduimme ruuan jälkeen jättämään illanvieton lapsettomille paikallaolijoille ja palaamaan majapaikkaan.

Pieni aasialainen

Kotiin palatessa kiittelimme hyvää tuuriamme, sillä olimme koko matkan terveinä eikä matkalla sattunut mitään ikäviä yllätyksiä. Mennen tullen aikaero aiheutti muutamana yönä ylimääräisiä heräämisiä, mutta muuten sopeuduimme paikallisiin oloihin jouhevasti.

Singapore on kaikessa loistossaan ja länsimaisuudessaan muualla Aasiassa kiertäneelle kirjaimellisestikin melko mauton ja hajuton. Lapsiperheelle se sopii siisteytensä ja kompaktin kokonsa puolesta vaikka totuttelupaikaksi muihin kaukomaihin suunnatessa. Singaporella on paljon annettavaa shoppailuhimoiselle metropoli-ihmiselle. Lämpöä ja aurinkoa riittää ympäri vuoden kiitettävästi ja kulinaristi nauttii mahansa täyteen kukkaron rasittumatta. Singapore on kirjava sekoitus eri kansallisuuksia ja ex-pattien elämää on mielenkiintoista seurata.

Matkan aikana Olli mieltyi kovasti riisiruokiin, joita kotona on harvemmin tarjolla. Hän oli innoissaan, kun aloimme kutsua häntä pilanpäiten pieneksi aasialaiseksi. Ilmeisesti oli kohteliaisuus, kun poika totesi muutama viikko matkan jälkeen isän hengityksen haisevan ihan singaporelaiselle riisille.