Sota etanoita vastaan

Lehtokotiloista on tullut aivan maan vaiva. Ne yrittävät valloittaa tontin kokonaan. Niitä vastaan on käytävä jokapäiväistä sotaa. Mutta niitä vain riittää.

Kaksi vuotta sitten alkoi tontillemme vaeltaa kokonainen etana-armeija. Kuulin niitä nimitettävän lehtokotiloiksi. Yritin hävittää niitä. Tein joka aamu etanoiden keräilykierroksen tontilla, mutta niitä tuli jatkuvasti uusia. Myös poikasia alkoi syntyä. Vieressä oli vielä rakentamaton, luonnontilassa oleva tontti. Ulotin metsästyksen sillekin puolelle. Sadepäivinä tuli saaliiksi jopa parituhatta etanaa, suurin osa poikasia. Hävitimme kadun varresta ojan penkalta komeat vuorikilvetkin, kun huomattiin niiden alla olevan etanoiden mieluinen pesäpaikka. Aloin pitää myös naapuritonttia puoliväliin asti heinistä vapaana. Niitä ei vaan saanut loppumaan. Tuli kokeiltua myrkkyä ja tuhkaa, mutta istään ei ollut apua. Neuvottiin myös oluen auttavan. Jos olisin käynyt pakettiautollisen Virosta hakemassa olutta, niin tuskin tullimies olisi uskonut sen tulevan etanoille. Katsoin oluen kokeilun turhaksi, ainoa konsti oli mekaaninen hävitys. Etanoita tuli kesän mittaan hävitettyä monta tuhatta. Sain sillä tavoin torjuttua tontin täydeltä hävitykseltä.

Viime kesä oli vähän parempi etanoiden suhteen. Kai kuivuus vaikutti. Kuitenkin etanan metsästyskierros oli tehtävä joka aamu. Saalis oli vähäisempi, en päässyt tuhanteen yhtenäkään aamuna.

Tänä keväänä on alkanut samanlainen sota. Etanat yrittävät edelleen pihamme ja tonttimme valloitusta. Eilen sain jo yli kolmesataa etanaa.