Huomaamaton, lisääntynyt valvonta kulkemisesta, tapaamisista, käyttäytymisestä ja kuluttamisesta.
Kävin muutaman vuoden tauon jälkeen vanhassa kotitalossani Kruununhaassa. Piti tehdä myöhästynyt yllätysvierailu pitkäaikaisen naapurini vuosipäiväksi. Tiesin talon olleen suuressa saneerausremontissa, mutta yllätys oli suuri kun pyrin sisään.
A-rapun ovi, joka vielä 90-luvulla oli auki iltaisin yhdeksään, oli eristetty takorautaisella hirviöovella. Menneinä aikoina rappujen ovet sulki talkkari, nyt asian hoitaa kamera, sähkösilmä, mikrofoni ja asukkaan antama koodi. Talkkarikin on nyt firma Vantaalla, 40 kilometrin päässä Kruununhaasta. Siitä oli tieto rautaportin pielessä ja kännykkänumero sekä huomaavaisesti nettitieto.
Tuttavani käski katsoa ylös kameran valoon. Se kuulemma taltioi minut. Sitten piti vetää rautaportti selän takaa kiinni ja pääsin summerilla varsinaisesta alaovesta sisään. Rappu oli uusittu ja hissi oli moderni. Se oli niin erikoinen, että nousun aikana ihmettelin punaista valoa peilin yläosassa. Paljastui, että sekin oli taltioivan kameran linssi. Niitä tuntui kurkkivan joka suunnalla, koskapa ylätasanteella on sellainen kiinni seinässä.
Tuttavani esitteli melkein ylpeänä kylmän ja lämpimän veden mittaritaulukkoa. Se lähettää reaaliajassa isännöitsijälle tiedot litran tarkkuudella. Sama isännöitsijä tietää, että minulla on joku kylässä sekä sen, milloin vieras saapui ja milloin lähti. Isännöitsijä tietää kuinka paljon vieraani käytti vettä vessassa tai suihkussa. Samoin menee kaupunkikaasusta ja sähköstä sekä niiden käyttämisestä tieto jonnekin.
Ihmettelin, mihin kaikkeen suostutaan turvallisuuden ja viihtyvyyden kustannuksella. Turvallisuuskin on kuulemma kasvanut. Tietämättä kuolleita vanhuksia ei viime vuonna lojunut talossa lainkaan. Hän tuntui pelkäävän Osama bin Ladenia, tai muuta kummallista asiaa. Siksi terrorismin vastaisessa sodassa pitää antaa periksi ja hyväksyä nämä pienet turvallisuuden lisäykset. Ehdotin leikilläni vielä kamerat makuuhuoneeseen ja vessaan. Aivan heti hän ei huomannut ilkeyttäni.
Pois lähtiessäni katsoin taas kameraan ja toinen kuvasi minut niskasta. Rautaportti kolahti puhuttelevasti kiinni hydraulikoneiston vetämänä. Olin kadulla ja tunsin pientä helpotusta. Autoni oli Liisanpuiston reunassa ja siellä seisoskeli kaksi laputtajaa. Hölkkäsin koko yli satakiloisen olemukseni paikalle. He vain odottelivat parin viimeisen minuutin loppumista minulta ja parilta muulta autolta. Kummallinen tunne valtasi minut siinäkin, kunnes havaitsin valvontakameran talon räystään alta vilkuttavan silmäänsä.
Kotimatkalla pohdin, että maksoin Forumin pysäköintiluolan maksun kameran alla kortilla. Se tieto säilyy jonkun takana sata vuotta. Kävin kolmessa kaupassa, jossa olin kymmenien kameroiden tähtäyksessä. Maksoin bonuskortilla ostoksia, joista lensi tietoni ja ostoksieni tiedot maailman ääriin. Aamulla riitelin Kelassa. Hoksasin, että sieltä virkailija katseli minun ja vaimoni terveystietoja, koulutusta, työhistoriaa yms. aivan rutiinilla. Tankkasin vielä kameran alla autoni ja maksoin tietenkin kortilla. Joku tekee niistä tiedoista hyvin tarkan kuvan päiväni vietosta Helsingissä. Aivan sama, jos olisi mennyt salaisen poliisin päämajaan antamaan illalla itsestäni ja ystävistäni raportin minuutin tarkkuudella. Kyllä vapaus on ihmeellistä.












