Sanelukoneenko kanssa työhaastatteluun?

 Kun menet työhaastatteluun, katso mitä sanot. Ja vaikka sen tekisitkin, voidaan sinut silti tulkita negatiiviseksi. Sanelukone mukaan, niin ei tarvitse jossitella.

Hommatkaa hyvät ihmiset sanelukone, jos olette siinä onnettomassa asemassa, että haette töitä työvoimatoimiston kautta. Eipä sitten jää Suurelle Toimikunnalle jälkipuitavaa ellei työsuhdetta - työnantajasta johtuvista syistä - synnykään. Eikä jouduta tilanteeseen, jossa on vain sanaa sanaa vastaan. Näissä tilanteissa työnantaja on lähtökohtaisesti aina oikeassa - ilman perusteluja.

Olin vastíkään niin kutustussa Oma tarina -ryhmäpalvelussa, jossa kartoitetaan kyvyt, osaamiset ja kiinnostuksen kohteet. Kartoitettiinpa siellä terveys ja kuntokin. Lähdin kyseiseen ryhmään ihan ex tempore kenenkään patistamatta tai edes houkuttelematta. Kävin normaalikäynnillä yhteispalvelupisteessä, ja tytöt siellä ehdottivat asiaa. Päättää piti siltä istumalta, ja minähän päätin lähteä. Viihdyin erinomaisesti, sain parhaita pisteitä, loistavan loppulausunnon, uusia tuttavuuksia, työharjoitteluosiosta tuli kiitettävää palautetta ja kaipaamaan jäätiin. Erittäin positiiviseksi ja yhteistyökykyiseksi suitsutettiin.

Paria kuukautta aikaisemmin olin ollut sosiaali- ja terveysalalle valmistavalla Sote-kurssilla. Sieltäkin tuli hyväksiluvuista loistavia pisteitä, jälleen uusia ystäviä ja työharjoittelusta sain pelkkää kiitosta. Sotellekaan minua ei tarvinnut houkutella, saati patistella. Kyseisen kurssin tarkoituksena oli saada tietoa alasta sekä selvittää soveltuisiko alalle, ja innostuisiko pyrkimään alan kouluun. Niinpä sitten päätin tehdäkin. 

Hankalasti tavoitettava haastattelija

Ryhmäpalvelun kuluessa sain työvoimatoimistosta työhonosoituksen, eri ihmiseltä kuin jonka luona tapaan käydä, ja olin vain hetki aiemmin käynytkin. Vähän kylläkin ihmettelin asiaa. Tottakai oli ja on selvää sinänsä, että työ menee kaikenlaisien ryhmien ja kurssien edelle, joten otin tottakai yhteyttä kyseiseen työnantajaan. Ja kirjeessähän ystävällisesti kerrottiin mahdolliset seuraamuksetkin ellen tekisi työtä käskettyä, että ei siinä mitään, minähän siis soittelin ja soittelin ja vieläkin.

Tein soittoyrityksiä monta kertaa ja useampana päivänä ennenkuin sain kirjeessä mainitun henkilön kiinni. Kun siinä viimein onnistuin, puhelu meni heti kohta poikki hänen puoleltaan, ilman että oikein mikään oli tullut selväksi, ja jäin ihmeissäni huutelemaan haloota. Hän ei soittanut takaisin, joten laitoin hänelle tekstiviestin, että voisinko tulla silloin ja silloin. Halusin kuitenkin päivisin olla ryhmässä, jos suinkin mahdollista. Minulla oli vieläpä hautajaiset tiedossa, sen ehdin hänelle sanoa. Hän vastasi tekstiviestiin että kumpikin mainituista päivistä käy.

Tyly tapaaminen takahuoneessa

Minä sitte menin paikalle kuten sovittiin tuttavani kyydillä, jolla hänelläkin oli aikataulunsa. Fiksuna ja filmaattisena menin, en pölähtänyt edellisillan juhlinnalta tai muutakaan asiaankuulumatonta. Työnantaja ei ollut paikalla, ja pyysin henkilökuntaan kuuluvaa soittamaan hänelle, minkä hän tekikin.

Jonkin ajan kuluttua hän tuli ovesta, ja minä lähdin kävelemään hymyssä suin häntä kohden. Vaan ei tullut käsipäivää työnantajan taholta. Hän käveli takahuoneeseen, ja minä totesin jotain jaa minä tulen kai sitten perässä.. Siis hei? Tiesimmehän me kuka kukin on, mutta esitellähän on silti tapana.

Hän sanoi: istu tuohon, vinkaten kohti keittiöjakkaraa, kapean takahuoneen ainoaa tuolia kysyen samalla, onko minulla autoa. Vastasin etten omista sellaista, että olen tuttavan kyydillä, johon hän sanoi pettyneen oloisena, että aijaa.. Sitten hän kysyi millaisia töitä olen tehnyt. Kerroin että enimmäkseen toimistotöitä, ja että nyt olen  kurssilla, ja olen aikeissa pyrkiä syksyllä alkavaan iltamonimuoto-kouluun. Tähän hän sanoi, että aijaa, no sittenhän se ei tälläinen työ sovi sinulle huonostikaan.

Käyntini oli erittäin lyhyt, eikä hän ollut mielestäni mitenkään erikoisen kiinnostunut juuri minusta. Ilmoitti parinsadan ihmisen ottaneen yhteyttä, ja että toistaakymmentä oli haastatellut, ja kovaa rumbaa oli ollut. Ihmettelin suuriäänistä pirrikelloa, joka ilmoitti ulko-oven käymisestä. Näin sivumennen, niin tokihan kyseinen kapistus on siellä aivan välttämätön, mutta aika ärsyttävä sellaisessa haastattelutilanteessa. Hän sanoi siihen, että aijaa, no jos se tuokin niin kauheasti häiritsee.

Haastattelu oli ohi ennenkuin se oli päässyt edes käyntiin, pihalla odottanut ystäväni sanoi ettei hommassa montaa minuuttia mennyt, ja arvelin etten miellytä silmää tai mitä lie. Työnantaja kun hääräsi siinä koko ajan, ja sanoikin yhtäkkiä että minun kyllä pitää nyt alkaa pukea työvaatteet, että eiköhän tämä ole tässä. Olin aika ymmälläni, mutta arvelin vain etten ollut hänen kannaltaan alkuunkaan sopiva kyseiseen työhön, ja kun hänellä oli joka tapauksessa kertomansa mukaan mistä siis valita.

Huonoja uutisia

Lähdin siis pois ja jatkoin seuraavana päivänä ryhmässä. Sitten menin työharjoitteluun ja kun sieltä tulin viimeisenä päivänä väsyneenä mutta erittäin hyväntuulisena kotiin, niin eipä olotilaa kestänyt montaakaan minuuttia. Avasin postin ja siinä se iski - kiitos silmille ahkeruudesta ja omatoimisuudesta. Rahat oli pantu katkolle, koska minä olin ollut työnantajan mielestä negatiivinen, eikä työsuhdetta ollut syntynyt sen vuoksi. Ohhoh? Tervemenoa vain iloinen mieliala ja kiitosta paljon. Olivatkohan ne kaikki muutkin rannalle jääneet kokeneet saman kohtalon? Entäpä onko tällaista mielivaltaa enemmältikin? Kun on valtaa, niin sitähän pitää toki käyttää?

Ryhmäpalvelussa olivat niin opettajat kuin ryhmäläisetkin aivan ihmeissään, että minäkö negatiivinen. Samaa ovat sanoneet järjestään jokainen, joille olen tapauksen kertonut. Koko viime vuoden kun olen kulkenut jos millä kursseilla ja tilaisuuksissa, ihan omatoimisesti, ja kaikissa olen viihtynyt ja minusta on pidetty. Olen iloinen, avoin ja puhelias, tsemppaan ja potkin toisiakin eteenpäin. En ole maannut kotona kehittelemässä verukkeita, miten välttyä taas kerran siltä ja tuoltakin toimenpiteeltä.

Sitten kuitenkin sain tuon kirjeen, ikäänkuin olisin ollut kyseessä olevan työnantajan näkökulmasta hirvittävänkin haluttu kyseiseen työhön? Suorastaan pääpalkinto? Ja siis olen negatiivinen? Huhhei ja sahtia.. sanonko? Mikä oli syy moiseen lausuntoon? Työnantajan huono päivä? Kyllästyminen yhteydenottoihin? Vai mikä? Halu käyttää valtaa kun siihen oli mahdollisuus?

Mikä meni pieleen?

Seuraamukset ovat kuitenkin nyt ilostuttamassa arkeani. Soveltuvuustesteihin pitäisi kohta mennä raha kourassa, siellä pitäisi olla kuin kaikki olisi auvoista. Kuitenkin on taistelu käynnissä joka vie sekä aikaa että voimia. Rahat on katkaistu ajaksi, jonka pituus ei käynyt nyt tulleesta kirjeestä ilmi. Tein nelisivuisen erittäin perustellun valituksen, jonka toimitin säädetyssä ajassa. Nähtävästi sitä ei olla noteerattu ollenkaan. Onko lie luettukaan? Uskottu ei kuitenkaan. Kuulema ne menevät hyvin harvoin läpi.

Tällainen valta on työnantajilla. Sanoisinpa että mielivalta. Vain sana heidän puoleltaan on täysi totuus, ja aiheutetaan työttömälle ylimääräistä työtä, mielipahaa ja taloudellinen ahdinko. Työnantaja on lähtökohtaisesti oikeassa. Työnantaja antaa lausunnon, ja pesee sen jälkeen kätensä asiasta. Asia menee toimikunnan harkintaan. Toimikuntaan kuuluu työnantajia, kaiketi puolet. Mitäpä he muuta ovat kuin työnantajan puolella? Haastattelua ei ole nauhoitettu saati videoitu, ulkopuolisia ei ollut kuulemassa. En sananpuolikkaallakaan kieltäytynyt kyseistä työtä vastaanottamasta, tai sanonut ettei kyseinen työ minua kiinnosta.

Missä kohdin siis olin negatiivinen? Olen miettinyt asiaa pääni puhki. Mikä meni pieleen, miten olisi pitänyt toimia? Ja voi harmi, etten omista sanelukonetta. Sellainen kun olisi lyödä pöytään vastaavassa tilanteessa, niin ei tarvitsisi jälkikäteen jossitella. Sellaisen olemassaolosta vain pitää ilmoittaa, salaa ei saa nauhoitella. En keksi mitään muuta syytä oletettuun negatiivisuuteen kuin että meninkin sanomaan, että aion pyrkiä kouluun. Se oli negatiivista, työstä kieltäytymistä. Kumma vaan kun se työnhakusuunnitelmassa katsotaan nimenomaan positiiviseksi.