Lehtitilaukset
Talkoolaisena tanssipaikalla jo vuosien ajan kiertäneen järjestyksenvalvojan ilta. Pienen vaivan suurena palkkana hyvä mieli.
On alkukesäinen perjantai-iltapäivä, silitän isännän prässihousuja ja plankkaan patiinit. Mitähän laittaisin ruoaksi... lapsillekin pitää illaksi jotain suolaista tehdä valmiiksi. Radiosta kuuluu kepeitä iskelmiä ja mukavan leppoisia juontoja. Taidankin laittaa saunalle tulet.
Perhe kotiutuu kuka mistäkin ja syödään yhdessä, jutellaan illasta ja siitä mitä on lupa tehdä ja mitä ei. Esikoinen on jo iso ja vastuussa nuoremmistaan, kun olemme pois (saa siitä pienen palkkion sitten), osaa hienosti mutta kertaamme ohjeita varmuuden vuoksi.
Muksuja ei huvita tulla saunaan, menemme miehen kanssa kahden. Otan radionkin mukaan, on mukavan odottava tunnelma. Hyvin pestynä ja punaisena löylystä istun saunan terassilla harjailemassa hiuksiani ja kuuntelen tuttua iskelmää linnunlaululla säestettynä.
Huomaan kellon jo ehtineen – on tullut aika sipaista lilat luomeen ja tuoksua korvan taa ennen lähtöä.
Tarkastan vielä varusteet, katson peiliin – kaikki ok. ”Joko mennään? Onko sulla liivi mukana?” kysyn isännältä varmuuden vuoksi, ja onhan hänellä. Iltajutut vielä kertaalleen lasten kanssa ja hyvän yön toivotukset ”Hei hei, me mennään nyt. Soittakaa jos on joku hätä ”
Matkaa tanssilavalle on reilun puolen tunnin ajomatkan verran. Mukava odotus ja pieni jännitys kuplii ilmassa. Paikka on tuttu ja esiintyjä hyväksi tiedetty. Tämä on tehty jo monesti ennenkin, mutta jokainen lähtö tuntuu uudelta. Tässä vaiheessa iltaa aina muistaa hyvin miksi me tätä harrastamme ja hymy nousee väkisin suupieleen.
Opasteet, mainosjulisteet ja ulkotulet onkin jo paikoillaan kun saavumme huvipaikalle. Tuttuja autoja on jo aidan kupeessa ja moni käsi nousee tervehdykseen kun ajamme portista sisään. Tervehdimme jokaisen vastaantulijan kävellessämme lavan kahvilaan. Kas tuolla onkin orkesterin poikia vielä leppoisasti juttelemassa ennen keikkaa. Tuttavallisesti vaihdamme kuulumiset ja kuulemme parhaat jutut sitten viimenäkemän, hauskoja poikia.
Kahvion tiskin takaa tanssijärjestäjä huhuilee lähemmäs ja kehoittaa ottamaan kahvia samalla kun antaa ohjeet illalle.
Järjestyksenvalvojat ovat koolla ja työnjaolla, liivejä ja rintamerkkejä kiinnitellään ja kahvittelun jälkeen jokainen poistumme omalle työpisteellemme odottamaan tanssikansan saapumista. Ensimmäiset tulijat näkyvätkin kaartavan jo parkkipaikalle, jossa heidät ohjataan parhaaseen mahdolliseen pysäköintipaikkaan.
Portilla lippuja repiessä tapaan jokaisen tanssivieraan, etuoikeutettu paikka minulla. Useat tämänkin illan vieraista ovat tanssituttuja jo vuosien takaa, melkein kuin ystäviä vaikka en edes nimiään tiedä.
Ilta on lähtenyt mukavasti käyntiin ja kohta saksofoni törähtää lämpimän tervehdyksensä tanssimusiikkia rakastavan kansan korvien ja jalkojen iloksi. Tunnelma on mukava, vaikka jonkun kenkä luistaa liikaa tai liian vähän. Muutaman leppoisan ja mukavassa seurassa kivasti vierähtäneen tunnin jälkeen hikinen tanssiväki lähtee kiitosten ja hyvän yön toivotusten saattelemana kohti kotejaan. Moni kertoo tulevansa uudestaan jo seuraavana tanssi-iltana.
Me jäämme vielä, kuten orkesterikin. He pakkaavat autonsa, me lukitsemme ovet ja portit – kiitos taas, ajakaa turvallisesti. Seuraavalle keikkapaikalle on heillä matkaa satoja kilometrejä, meillä kotiin se puolisen tuntia. Olipa taas hyvä ilta, mukavia ihmisiä, hyvää musiikkia ja jokunen tanssittu peli itselläkin takana. Voisi sitä ihminen huonomminkin vapaa-aikaansa viettää.
Ensi viikolla taas, tulkaa tekin.
