Lehtitilaukset
Toistaiseksi harvat suomalaiset ovat Delhissä käyneet. Uskaltaako sinne mennä? Saako sieltä aina vakavan vatsataudin? Mitä siellä on nähtävää tavalliselle turistille?
Lähtisinkö Delhiin ?
Intia ja Delhi ovat viimeisen puolen vuoden aikana olleet otsikoissa useasti. Yhtenä syynä siihen lienee se, että Finnair on aloittanut lennot useampaankin kohteeseen Intiassa. Yksi niistä on Delhi.
Päätimme lähteä hiihtolomalla Delhiin. 11miljoonan ihmisen kotikaupunkiin.Varasimme omatoimimatkan jo viime syksynä, joten oli talvella aikaa miettiä, mitä tuli varatuksi.
Talven aikana siellä näytti käyneen ennen meitä Tarja Halonen, Esko Aho ja Vladimir Putinkin.
Eli sinne sitten vaan. Terveysriskeistä monet siellä käymättömätkin osasivat varoittaa. Ja ne, jotka olivat jo käyneet, vannoivat, että sieltä ei selviä ilman kovia vatsatauteja ja ripulia. Paluulento olisi kuin sairaalaa lennätettäisiin.
Ryhdyimme kolme päivää ennen matkan alkua syömään maitohappobakteeritabletteja.
Ciproxin antibiootti siltä varalta, että vatsat joutuisivat katastrofiin. Malariarokotusta emme ottaneet, koska Delhi ei ole riskialuetta. Näin meille sanottiin matkailumessuilla. Paras käsien puhdistustapa oli ilman muuta puhdistusgeeli.
Maanantaina 19. päivä helmikuuta lähdimme Finnair-lennolla AY-0021, passit leimattuina melko kalliilla viisumilla, kuuden ja puolen tunnin lennolle. Saapuminen Delhiin tapahtui ajallaan, ja etukäteen tilattu taksikuski odotti tuloaulassa. Matka kaupunkiin keskellä yötä antoi jo viitteitä tulevien päivien liikenteestä. Mutta päivän valjettua oli kaupunkiliikenteen määrä odotettuakin valtaisampi.
Puhutaan New Delhistä ja Delhistä. Se on yksi ja sama suuri, vihreä kaupunki. Kaupungin mainokset toteavat sen ’ Clean Delhi, Green Delhi ’.
Suuret puistot ja leveät bulevardit kasvattavat kaupungin turistille taksikaupungiksi. Ja erilaisia takseja on tarjolla vaikka millä mitalla. Autoa, polkupyörää ja mopotakseja.
Hotelli kannattaa ottaa aivan kaupungin sydämmestä. Niin läheltä Connaught-aukiota kuin mahdollista. Aukiota reunustaa englantilaisten rakentama palatsimainen rakennusrengas.
Aukion kehämitta on pari kilometriä, ja aukion ympäristössä on kaikki, mitä ostaa haluaa.
Siellä on valtion kaupat, basaarit, design-myymälät ja ravintolat. Kaikissa käymissämme ravintoloissa ruoka oli erinomaista, asiakkaita paljon. Niin turisteja kuin paikallisia. Ja kaikki siis kävelyetäisyyden päässä hotellista. Ostokset oli lyhyt matka kantaa matkalaukkujen täytteeksi.
Entä sitten ne miljoonat kerjäläiset ? Emme me heitä nähneet miljoonittain, pikemminkin kymmenissä. Katujen kulmissa oli sairaita, invalideja ja köyhiä kerjäämässä, mutta ei sen enempää kuin muuallakaan maailman suurkaupungeissa. Miljardin ihmisen joukkoon mahtuu kaikenlaisia tapauksia, mutta mielikuvaksi jäi, että vaikka monet ovat köyhiä, niin kurjuus oli piilossa.
Delhi on mieletön ihmisten läpikulkupaikka, jossa tapahtuu paljon poliisiasioitakin. Poliisit korostavat kuitenkin näkyvästi turvallisuutta. Heidän autoissaan lukee ’ With you, for you, always’
Toisaalta turisti ei kaikkien pahinta näekään.
Delhissä on hienoja turistikohteita, mutta niitä ei ole yllin kyllin. Pari päivää on aivan riittävästi niiden näkemiseen. Red Fort linnake lienee näyttävin. India Gate on kaupungin symboli ja muistomerkki. Taksilla pääsee helposti Rautatiemuseoon, joka on erikoinen laatuaan. Kansallismuseoon voi varata kolme tuntia ja sitten taksi pyöräyttää reitin maan hallintorakennusalueelle, joka ovat näkemisen arvoinen. Sisälle niihin ei pääse.
Meille erityisen mukava kohde oli Delhi Golf Course. Soitto hotellista kentälle ja tervetuloa Olimme kentälle tullessamme niin tervetulleita kuin olisimme Tiger Woodsin seurue. Käteisen puutekaan ei päästänyt meitä pois caddy masterin toimistolta. Väkisin väännettiin luottokorttilasku, vaikka se ei kuulunutkaan normaaleihin rutiineihin. Tunnelma kenttäalueella oli aristokraattinen.
Delhin metrolla on mukava liikkua ja matka sujuu. Metroasemat ovat erittäin siistejä.
Neljä henkeä matkustaa 0,20 eurolla jo pitkän pätkän maan alla. Maan päällä liikenne onkin sitten toinen juttu. Se täytyy kokea sieraimissa ja nähdä. Liikenne näyttää kaootiselta, mutta se toimii omien sääntöjen mukaan. Hotellimme parkkialuella päivystää samat taksit, joten saimme tutun kuskin monelle keikalle. Maksaminen ei perustu mittarin lukemaan. Kun maksoin puolen päivän ajelun, niin jouduin kysymään maksua tarjotessani Is this ok and enough? Taksin vastaus oli yllättävä If you are satisfied, I am also. Tuntui välillä, että ajaminen ei ollut yritystoimintaa, vaan asiakkaiden tyytyväiseksi saamista.
Kahtena päivänä teimme päivämatkan kaupungin ulkopuolelle. Turistitoimistolla teimme varauksen seuraavan aamun Agran-matkaan. Miljoonakaupunki sekin. Matkaan lähdettiin klo 6.00 aamulla. Matkaseurue oli eri hotelleista koottu 17 hengen ryhmä. Matka Agraan on 200 kilometriä ja se kesti noin 6 tuntia. Liikenne maanteillä on vieläkin mielikuvituksellisempaa kuin kaupungissa. Liikkeellä on kaikenlaista menopeliä ja vetopeliä. On norsuja, kameleita, härkiä, hevosia ja aaseja vetämässä raskaita kuormia. Kaikki moottorikäyttöiset ajoneuvot esittäytyivät meille.
Agran kuuluisin nähtävyys on Taj Mahalin temppeli. Maailman kauneimmaksi sanottu rakennus.
Prinsessa Dianan vierailu temppelille on siitä tehnyt nykyihmisille vieläkin tarunhohtoisemman kuin itse alkuperäinen taru onkaan. Matka bussilla sujui mukavasti aamiaisineen, lounaineen ja illallisineen. Takaisin Delhiin tulimme puolen yön aikaan. Tavalliselle turistille elämysjuttu.
Toiselle matkalle otimme oman tilataksin, jota tuli ajaamaan ystävällinen, mustapartainen turbaanimies, Surjeet Singh. Matkamme suuntautui Ganges-virran yläjuoksulle kohti Himalajaa. Menimme katsomaan hindujen pyhää kaupunkia Haridwaria. Paikka, jossa kolmen jumalan, Shivan, Vishnan ja Brahman pyhä yhteys on olemassa. Tällä kertaa matkaa kääntöpisteseen oli noin 230 kilometriä ja ajoaika yhdellä pysähdyksellä oli 8 tuntia. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea maantiellä oli liikkeellä, kun keskinopeus oli 25 km tunnissa. Tie on paikka paikoin ajokelvottomassa kunnossa, mutta sitten ajettiinkin pientareen tai pellon kautta.
Matkalla saimme hyvät ruoat ravintolassa ja punaisen hindumerkin otsaan. Gangesjokeen emme kuitenkaan menneet, vaikka kehoitus tulikin. Olisimme saaneet puhdistetuksi ruumiimme, henkemme ja sielumme samalla uinnilla.Vesi oli houkuttelevan puhtaan kirkasta, ja sadat hindut ottivat kasteen seisten vyötäröä myöten kylmässä joessa. Noin 100 euron päivämatka oli senkin elämys suomalaiselle turistille.
Kaiken kaikkiaan olo Intiassa oli miellyttävä kokemus. Ihmiset ystävällisiä ja kadullakin olleet kaupustelijat luopuivat melko helposti pari torjumisen jälkeen. Outoa oli, että emme löytäneet koko aikana yhtään kunnon ruokakauppaa iltapalan ostamiseksi huoneeseen. Muutamat pienet kioskit korjasivat tämän ongelman. Mukava asia oli, että löysimme lehtikioskin, josta sai kaksi päivää vanhan Hesarin ja iltapäivälehdet. Ravintolalaskut, ostokset ja matkat ovat meidän mittapuumme mukaan halpoja. Länsimainen turisti-infrastruktuuri on vasta aluillaan.
Niin vielä... emme saaneet minkäänlaisia vatsaongelmia ruokamyrkytyksestä puhumattakaan. Tärkeää on kovan kurin käsihygienia ja ehkäpä salaattien välttely. Lentokin takaisin oli rauhallinen eikä vessoihin ollut jonoja. Oli yölento ja saavuimme Helsinkiin kello 6.00 aamulla.
