Autosuunnistusta

Mitä voi sattua kun luottaa puhuvaan autosuunnistuslaitteeseen.

“Autosuunnistuksen ylivertainen apulaisvimpain on nyt keksitty “, julisti mahtipontisesti akateemikko Erri J. Mäihäkuikelo kuulijakunnalleen (hämmästynyt porukka hississä). Akateemikko oli taas kerran saanut kuuluisan älykkyyskohtauksensa ynnä tieteellisen inspiraation. Ennen kuin kukaan ehti kysyä tai räkyttää vastaan, hän lisäsi vielä: ”Keksintö sinänsä ei ole uusi, mutta olen lisännyt siihen älykkyyttä, tekoälyä ja empatiaa. Rimpula neuvoo vielä silloinkin, kun kuski on jo pudonnut kuvasta – tai peräti kartalta. Tiedänkin jo sopivan koehenkilön …”

Ja tapahtui niinä päivinä, että Daniel J. Näty kutsuttiin suorittamaan tieteellistä koetta. Nätyllähän tunnetusti on ajokortti, vaan ei autoa, eikä varsinkaan suunnistustaitoa. Autoksi valittiin mutteriteknikko Jukka V. Nörttikankaan tuunattu ja puunattu Rutinoff Kompi Kupee, Model noin kaksi. Nörttikangas asensi itse autoonsa akat. Mäihäkuikelon ajotietokoneen. Tosin jousitusta piti saman tien vahvistaa, sillä it-alan ensimmäiset rimpulaversiot tuppaavat olemaan isokokoisia.

Nätyn oli määrä ajella koneen ohjeisiin luottaen Helsingistä Multialle ja takaisin tai hätätilassa ainakin Etu-Töölöstä Matinkylään ja ehkä takaisinkin. Mikäkö on Multia? Iso Tietosanakirja sanoo: ”Ikiaikainen sivistysalue n. 60 km Jyväskylästä länteen. Mutta sitten ne molemmat muuttivat etelän kaupunkeihin. Nykyään karhuja, susia ja ilveksiä enemmän kuin ihmisiä.”

Akateemikko Mäihäkuikelo päätti tulla autoon mukaan tekemään muistiinpanoja ynnä hoitamaan mahdollisia häiriöitä prototyypin toiminnassa. Mutteriteknikko Nörttikangas taas tuli pitämään silmällä autonsa hyvinvointia, opastamaan teknisissä asioissa sekä ylipäätänsä olemaan tieteen ja tekniikan eturintamassa.

Testi eteni alussa hyvin, sillä koneessa oli myös seurantaominaisuus, eli se huomasi pian oliko ohjeita noudatettu vai ei ja kommentoi tarmokkaasti: ”Käänny seuraavasta risteyksestä Runeberginkadulle … piip, tilt … toiseen suuntaan, ilvatun hadiootti … piip, tilt, hieno u-käännös, mutta yksi kierros ratikan ympäri olisi riittänyt … seuraavasta risteyksestä …”

Tässä vaiheessa Nörttikangas huolestui autovainaansa .. eiku –vanhuksensa hyvinvoinnista ja karjui: ”Etkö huomannut tuota risteyksen kärkikolmiota? ” Tähän taas puolestaan shakinpelaajan sataprosenttisella keskittymisellä kaasutteleva Näty kielsi takertumasta turhiin yksityiskohtiin ja ihmetteli, että oliko tässä siis ohitettu jokin risteyskin ja että mistähän vaihteen saisi kakkoselle, vai mahtaako se jo olla ja jos, niin miksi?

Pian olikin tilanne sellainen, että Nörttikangas oli karjunut äänihuulensa ruvelle sekä kitapurjeensa umpisolmuun kun taas Mäihäkuikelo oli syventynyt täysin muistiinpanoihinsa ynnä eteen tuleviin teknistieteellisiin yksityiskohtiin. Empaattinen ajotietokone jatkoi väsymättä neuvontaansa: ”Tulemme kilometrin päästä valtatie kolmoselle ja tällä vauhdilla siihen menee varttitunti, ellei kone leikkaa kiinni ... no etkö voinut millään kääntyä, riivatun puuroaivo ? … seuraavasta vasemmalle … ja taas vasemmalle … hienosti menee, rekassa oli hyvät jarrut … lähestymme taas valtatie kolmosta … no niinpä tietenkin, etäännymme taas valtatie kolmosesta … ei väkisin, mennään sivuteitä …piip, tilt …”

Testi eteni siinä mielessä hyvin, että hellittämätön ajotietokone löysi yhä uusia teitä kohti Multiaa mikäli suorimmalle reitille ei onnistuttu pääsemään. Valitettavasti kuitenkin siihen ei ollut ohjelmoitu bensankulutusalgoritmia, eikä katkerasti nyyhkyttävä Nörttikangaskaan muistanut pitää bensamittaria silmällä. Onneksi auto hyytyi suhteellisen lähelle huoltoasemaa vain parin kilometrin kävely hyttysten, hirvikärpästen ynnä muiden paarmampiaisten täyttämällä tiellä. Vaikea sanoa huoltoaseman tarkempaa sijaintia, kun se oli kaukana ajotietokoneen kartan ulottumattomissa, mutta kuitenkin kuulemma useita kilometrejä ennen Venäjän rajaa.

Tässä vaiheessa akat. Mäihäkuikelo havahtui takaisin todellisuuteen ja livahti tiehensä jupisten jotain tärkeästä palaverista. Mutt. tkn. Nörttikangas tiedusteli huoltoaseman myymälästä kovaan ääneen kirvestä bensan lisäksi tai ainakin edes pesäpallomailaa. Autossa väsymätön ajotietokone ei masentunut kartan loppumisesta kesken, vaan jatkoi päkätystään: ”Etäisyys Multialle 79% suurempi kuin ennen lähtöä ... on tehtävä u-käännös … olen laskenut todennäköisen reitin kartalle takaisin pääsemiseksi … piip, tilt, mihin h-ttiin kaikki menivät? … halavatun rötkäleet … 16 km länsilounaaseen kärrytie 106:tta pitkin, tuuli itäkaakosta 5 m/s, odotettavissa huomiseen asti … piip, tilt … kyllä tämä tästä …”