Lehtitilaukset
Suositulle Hovimäki-sarjalle kaivataan jatkoa.
Hämmästelen suuresti sitä, miksi suosittu Hovimäki-sarja jätettiin kesken.
Syy lienee raha, mutta onhan sitä turhempiinkin asioihin tuhlattu tai lähdetty kolehtia keräämään.
Meikäläinen ei yläasteen historian tunneista erityisemmin perustanut. Tuntui turhalta käydä läpi sotiin liittyviä merkkihenkilöitä ja vaikka kuinka niitä oppikirjoja luki, vuosiluvut ja eri aikakausien tapahtumat sekottuivat päässä yhdeksi ja samaksi epämääräiseksi mössöksi.
Kun aloin katsoa Hovimäki-sarjaa ensimmäisen kerran, tuntui kuin palaset olisivat loksahdelleet paikoilleen. Moni asia tuntui tutulta, tästähän oli joskus koulussakin puhuttu.
Ensimmäistä kertaa asiat ja tapahtumat vain esitettiin siinä muodossa, että minuakin jaksoi se kiinnostaa ja saatoin ymmärtää tapahtumaketjujen pienien lenkkien merkityksen.
Lindhofien aatelissuvusta ja Sepän torppari- ja käsityöläissuvun vaiheista kertovan Hovimäki-sarjan ovat kirjoittaneet Anna-Lisa ja Carl Mesterton, Jussi-Pekka Aukia ja Kirsti Manninen.
Voi vain kunnioittaen ihastella sitä tapaa, jolla he ovat saaneet lukuisat historian tapahtumat aukeamaan meille, jotka emme kyseistä aikaa ole itse eläneet. Hovimäki-kirjoja jaksaa lukea kerta toisensa jälkeen, tv-sarjaa katsoa yhä uudestaan ja siitäkin huolimatta tai kenties juuri siitä syystä jää kaipaamaan lisää.
Ei muuta kunniaa on tämän (itse väittäisin ainutlaatuisen ja kaikkien aikojen upeimman ja mielenkiintoisimman) historiallisen sarjan päätösosa, jota ei minun ja uskoakseni monen muun harmittelusta huolimatta ole nähty televisiossa.
Käsittämätöntä sikäli, sillä kirja on sisällöltään hyvin merkittävä ja valaiseva.
Monille tämän päivän ja myös tulevien aikojen nuorille Suomen itsenäisyys on jo täysin itsestään selvä asia eikä ehkä ymmärretä, miten se voi vanhemmissa ihmisissä saada mitä erilaisempia tunteenpurkauksia aikaan.
Kirja Ei muuta kunniaa avaa lukijalle ikkunan, josta voi katsoa itsenäisen Suomen ensimmäisiä vuosikymmeniä ja sen vaiheita aina vuoteen 2000 asti. Kokemus on pysäyttävä - havahtuu konkreettisesti siihen tosiasiaan, ettei ole automaattinen etuoikeus, että meillä on asiat hyvin.
En tiedä, onko mahdollista, mutta suosittelisin itse Hovimäki-sarjan ottamista mukaan koulujen opetusohjelmaan. Kirjat jokaisen nuoren luettavaksi, niistä esseet, kokeet, ryhmätöitä, näytelmiä... mitä mieleen tulee.
Sarjaa voisi varmasti katsoa historian tunnilla ja käydä sen jälkeen yleistä keskustelua luokassa.
Tällöin Suomen historian opiskelusta tulisi huomattavasti mielenkiintoisempaa ja väitän, että monia asia avautuisi opiskelijoille paljon paremmin Ja ehkä opittaisiin enemmän arvostamaan historian vaikutusta nykyhetkeen.
Ennen kaikkea yritän nyt tällä pienellä teolla, tällä yhden ihmisen kirjoituksella saada jotain merkittävää aikaiseksi. Olisi todella mahtavaa saada Hovimäen Ei muuta kunniaa televisioon enkä taatusti ole ainoa, joka niin ajattelee.
Sarjahan ei varsinaisesti vanhene sillä myöskin tulevat sukupolvet haluavat tietää Suomen historian vaiheista. Minun laskupääni mukaan sarjan kustannukset saataisiin aivan varmasti nollattua vuosien varrella. Eduskuntakin on alkanut heräillä kulttuurin tärkeydelle - tämähän on kulttuuria parhaimmillaan.
Myöskin paljon puhuttu talkootyö voitaisiin ottaa käyttöön...
Siispä joku jolla on avaimet tämän ongelman ratkaisuun niitä käyttäköön.
