Lehtitilaukset
Tanssilavojen uusi kukoistus on tuonut tanssilattioille taidokkaat kuviot ja hätistelee korvakuulolta tanssivat nurkkaan.
Kaikenlaisten tanssipaikkojen kiivas kunnostus ja kesäkauden avaus on jo ihan ovella. Jo vuosia tyhjillään nyyhöttäneitä entisiä huvikeskuksia ja lavavanhuksia otetaan uudestaan toimintaan uuden tanssi-innostuksen napatessa jälleen yhden sukupolven valtaansa. Aivan mahtava juttu Tanssi on mitä mukavin hikoilun ja yhdessä liikkumisen muoto, sosiaalinen ja jopa terveellinen. Voiko juuri parempaa toivoa, vallankin sinkkuuntuvalle sukupolvelle äärimmäisen loistava tapa saada ”vierihoitoa”, kanssaihmisen läheisyyttä ja terapeuttista kosketusta, mutta…
…kenellä on kanttia mennä lavalle ilman vuosien tanssikerhon tai kurssien pätevöittämää askelluskykyä? Riittääkö enää se, että jalat liikkuvat musiikin tahdissa? Onko kaikkien osattava juuri ne kuviot ja molemmin päin pyörinnät?
Itselläni tanssitaito on vahvasti hukassa. Lattialla on tullut joskus pyörähdeltyä, mutta ensimmäistäkään kurssia en ole käynyt. Juu, nyt te sanotte ettei minun tarvitsekaan, kun naisen kuuluu vain seurata. Periaatteessa se tietysti onkin niin, mutta entäpä sitten kun partneri onkin taidokas ja odottaa minun osaavan myös silloin kun hän pyöräyttää minut etäämmälle tekemään jotain kuviota? Arvatkaas vaan kuinka noloa on siinä sitten jammailla ja koittaa vähän vakoilla mitä muut tekevät jotta ei erottuisi tanssiväen joukosta kilometrien päähän.
Nyt olemme tulleet kohtaan, jossa lukija kysyy, että miksen mene tanssikurssille jos kerran poden alemmuutta taidottomuudestani…menisin tietysti, jos talous sen kestäisi. Kurssit ovat ihan järjettömän kalliita ja jos menen sellaiselle ei minulla enää ole varaa suunnata sinne tanssilavan tunnelmaan.
Tuntuu jotenkin siltä, että ennen mukava kesäinen suomalainen lavatanssikulttuuri on nousunsa myötä tukahtunut osalta kansaa. Se perinteinen kukkamekkokin herättää tanssikansan keskuudessa lähinnä hilpeyttä. Nyt tanssijoilla on kalliit nimenomaan tanssiin suunnitellut esim säämiskäpohjaiset kengät, joita pitkin iltaa harjataan ja valitetaan lattian nihkeydestä, liukkaudesta tai vaihtoehtoisesti kivistä lattialla. Samoin vaatetus on ihan omanlaistaan, ja tavan pulliaiset erottaa jo etäältä, eikä heitä haeta kuin korkeintaan äärimmäisessä hätätilanteessa.
En syyttäisi muutoksesta tv:ssä pyörivää ”Tanssii tähtien kanssa” –ohjelmakaan, koska tämä ilmiö on ollut havaittavissa jo ennen formaatin rantautumista maahamme. Oli syy muutokseen mikä tahansa, olen kovasti murheissani tästä. Olisi niin kiva laittaa lilaa luomeen ja kikertää hiukset, pukea se kaunein mekko ja korkkarit ja suunnistaa pian jo kesäiseen tanssilavatunnelmaan, tyttöjen riviin odottamaan käykö flaksi. Missään ei haitari soi kauniimmin kuin rantalavalla, eikä makkara koskaan voi olla parempaa kuin tanssimakkara tuoksuvassa kesäillassa.
Nuorisoseurat, maamiesseurat ja muut vastaavat, tehkää kesäinen kulttuuriteko ja tuokaa meille tavallisten ihmisten tavalliset kesätanssit takaisin.
