Lehtitilaukset
Aina kaikki ei onnistu. Kauheinta se on silloin, kun et voi itse vaikuttaa siihen mitenkään.
Matkustin jonkin aikaa sitten laivalla kotiin, Tallinnasta Helsinkiin. Kukaan ei ollut kertonut minulle, ettei Tallinnan takseissa käy visa electron. Olin juuri ja juuri ehtinyt laivaan, juostuani ensin lumimyrskyssä ratikkaan ja ratikasta terminaaliin.
Kesken matkan puhkesi hirveä myrsky. En ole koskaan matkustanut laivassa joka olisi keinunut yhtä rajusti. Mikäli halusi liikkua paikasta toiseen, oli käveltävä tiukasti seinänviertä pitkin. Vessat olivat täynnä oksentavia ihmisiä ja suoraan sanottuna kaikkien naamat vähän vihersivät. Jopa laivan henkilökunta rantautui istumaan matkustajien vieruspaikoille, ei sellaisella ilmalla kannattanut tiskin takana seistä.
Matka oli tuskallisen hidas ja pitkä, eikä ketään näyttänyt suuremmin naurattavan kun kuulimme olevamme 40 minuuttia aikataulusta myöhässä. Lapset itkivät, tavarat kaatuilivat ja kaikki oksentelivat. Suoraan sanottuna elämäni kauhein laivamatka. Perille tultaessa taksijonot olivat hirveät. Kellään ei ollut enää tippaakaan joustavuutta saati yhteishenkeä jäljellä.
