Lehtitilaukset
Perhepäivähoitajan työ on arkea ja juhlaa samassa paketissa, täytyy vain rakastaa lasten lisäksi myös työtään.
Värikkäät kurahaalarit erottuvat hiekkalaatikolta kauas, yhtä värikkäiden hiekkaämpäreiden ja lapioiden keskeltä. Hämeenlinnalaiset Aila, Niina, Sanna ja Satu pyyhkivät pieniä nuhaisia neniä, auttavat tumppujen laitossa sekä tarjoilevat mehua ja pipareita ulkoilun lomassa. Nämä iloiset naiset todella tuntuvat nauttivan vaativasta työstään. Paikalliset ihmiset tuntevat oman alueensa hoitajat, eikä ihmettelyjä suurista lapsimääristä enää juuri kysellä.
- Joskus alussa meiltä kyseltiin useinkin ovatko kaikki omia. Tai onniteltiin lapsiluvusta, Satu nauraa. – Tulipa joskus kaupungilla haukkujakin liian suuresta lapsimäärästä.
Uuteen ammattiin lähdettiin lähinnä kokeilumielessä. Vuosiin on mahtunut monenlaisia kokemuksia, eikä aina niin ruusuisia. Kysytään hyviä vuorovaikutus taitoja ja ihmistuntemusta perhepäivähoitajan työhön ryhdyttäessä. Vastuu on osattava kantaa, ottaa vastaan ikäväkin palaute. Joskus lasten tai vanhempien kanssa kemiat eivät vain pelaa. Silti työ on tehtävä ja osattava ammattimaisesti hoitaa. Ongelmatilanteet lasten vanhempien kanssa saattavat joskus olla vaikeitakin. Nämä ovat kuitenkin yksittäisiä tapahtumia ja selviävät keskustelemalla.
Joskus lasten kanssa syntyy konfliktitilanteita, varsinkin jos lapsi on uusi eivätkä toiset hyväksy häntä heti joukkoonsa. Lapsi kokee hoitopaikan vieraaksi ottaen mittaa aikuisesta. Ajan kuluessa lapsi sopeutuu hoitopaikkaansa. Puhuminen ja rauhoittuminen on paras apu.
Aila on hoitanut toisten lapsia jo kaksikymmentä vuotta.
– Mukavampaa työtä en voisi kuvitella, Aila hymyilee. Aila aloitti työnsä monien perhepäivähoitajien tavoin omien lasten ollessa pieniä. Niinalla, Sannalla ja Sadulla työvuosia on vähemmän.
- Perhepäivähoito on vastuullista työtä, emme ole vain kotona ja näpertele jotain pientä. Vastuu lapsen turvallisuudesta on suuri. Hiuskarvakaan ei saa irrota vanhempien tietämättä. Esimerkiksi liukumäessä tulleet kolhut ja mustelmat saavat hätääntyneet vanhemmat joskus soittamaan meille mitä on tapahtunut. Me myös suunnittelemme mitä lasten kanssa milloinkin tehdään, Niina sanoo.
Kodissa on oltava tilaa niin leikkiä, kuin rauhoittuakin. Selvät rajat vedetään sille minne saa mennä ja mihin koskea. Joskus lapset saattavat uhmata kieltoja, mutta oppivat kuitenkin talon tavoille.
Aina puoliso ei ymmärrä tai jaksa vieraita lapsia. Hoitaja myös sitoutuu olemaan kotona aikaisesta aamusta pitkälle iltaan jos hoidolle on tarve. Väsymiseltä ei voi välttyä. Perhe elää mukana pitkälti perhepäivähoidon ehdoilla.
Koti myös kuluu. Tavarat menevät rikki ja ovi on avoinna kaiken aikaa vanhempien tulla ja mennä. Myös perhepäivähoidon ohjaaja saattaa pistäytyä. Koti on työpaikka ja samalla myös hoitajan koti. Kaikki vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä tätä. Ei ole mukavaa jos keskelle olohuonetta saapastellaan kengillä tai sisään tullaan koputtamatta. Hoitajan kotia tulee kunnioittaa.
- Päivään mahtuu monenlaista tapahtumaa, yksikään päivä ei ole samanlainen. Tätä työtä ei voisi tehdä ellei tästä tykkäisi, Satu kiteyttää kaikkien yhteisen mielipiteen.
