Lehtitilaukset
Taas se alkaa, loman odotus suurine toiveineen ja kultaisine muistoineen. Vaan kuinka kaikki oikeasti menikään, kun edellistä kesälomaa vietettiin.
Kun koivun lehdet alkoivat vihertää, annoin itselleni luvan unelmoida kesästä ja tulevasta lomasta. Koko perheen voimin taas rentoutuisimme uiden ja pulikoiden, kesäherkkuja grillaten ja perhekeskeisyydestä nauttien vailla suurempia ristiriitoja. Oi sitä onnea ja auvoa.
Tulihan se kesä kylmien säiden jälkeen vihdoin. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme suunnaten auton nokan kohti Itä-Suomea.
Ensimmäisenä päivänä mieheni silmästä pamahti verisuoni ja molemmat silmät muurautuivat umpeen. Siskoni sai heti kohta sappikohtauksen ja joutui paikallisen sairaalan iloksi, kuopusta pisti hyttynen ja hänen jalkansa turposi muodottomaksi, esikoisen korva tulehtui uimareissun jälkeen. Olimme paikallisen terveysaseman vakioasiakkaat.
Uimataidottomia lapsia piti vahtia ja ulkohuussikin oli toisessa päässä tonttia.
Äitini pisti parastaan pöytään ja jokainen autteli siinä missä voi, taitojensa mukaan. Koska en ole taitava ruoanlaittaja, siivosin mökin puuseen ja sen jälkeen ei tarvinnut vähään aikaan syödäkään.
Siskon mies pesi perunat ilmeisesti suoraan sorakuopassa, niin rahisi hampaissa. Grillikyljys sentään oli hyvää, valuvan rasvaista ja epäterveellisen suolaista.
Paarmat ja hyttyset purivat ja pistelivät, punkit imeytyivät verenkiertoon, heinänuha tukkosi nenät. Kun muuten perusterve mieheni sai viittä vaille astmakohtauksen, olin valmis lähtemään takaisin sivistyksen pariin. Se siitä ihanasta mökkielämästä suloisen Suomemme sinisillä rannoilla.
Lapin reissumme ei ollut sen parempi. Lapset tappelivat takapenkilllä, repivät hiustukkoja toisiltaan, purivat, repivät sekä raatelivat toisiaan, aukoivat turvavöitään, potivat selvää koti-ikävää ja halusivat kaiken mitä kaupoista löytyi.
Huvipuistossa lapset eivät uskaltaneet ajaa niillä laitteilla, joihin olivat uhmakkaasti aikoneet ja siitä kiukuteltiin lisää. Jopa perheen pää yhtyi kiukutteluun.
Uimassa sentään ehdittiin joka päivä käydä.
Reissun päällä kesäherkut jäivät nolla asteelle ja tyydyimme pussikeittoihin, joista mieheni teki Ala´ Carte annokset mielikuvitus rajana. Jälkiruokana mannalta maistuvat, ne kultaakin kalliimmat mansikat.
Kun muistelen tuota yhteistä lomaa turvallisesti kodin seinien sisäpuolelta, pelkäämättä hirviä tai vastaantulevien autojen kaistapäisiä ajotapoja. Muistan helteiset päivät, näen pistojäljet lasten käsivarsissa, kuuntelen mieheni kesäflunssaa ja katson videolta elettyä lomaelämää, totean tämänkin loman olevan jo takanapäin ja ajan jo kultaavan muistot. Näin päättyy päiväkirjani tuolta kesältä.
Taidan olla jonkin sortin masokisti, koska odotan jälleen tulevaa kesää. Kaivan puutarhakalusteita esille ja unelmoin jälleen kauniista, rauhallisesta yhdessäolosta perheen kesken.
