Lehtitilaukset
Pakinatyylinen kuvaus Daniel J. Nätyn terassikokemuksista.
Sattuipa kerran tulemaan terassi-ilma, vaikka olikin Suomen kesä. Sen kunniaksi Daniel J. Näty luopui tilapäisesti raappahousuista ynnä piposta sekä ryntäsi lähimmälle terassille. Se oli luonnollisesti täynnä, joten Näty ryntäsi seuraavalle terassille. Näin jatkettiin ympäri Helsinkiä kunnes lopulta löytyi tilaa.
Daniel viuhtoi vimmatusti ja saikin lopulta tarjoilijan kiinni. Hän halusi ruokalistan. Tarjoilija totesi tylysti, että oli jo muutenkin menossa hakemaan sitä. Oli varmaan jokin ajatustenlukija tai jotain. D. Näty rohkaisi kuitenkin mielensä ja uskalsi jatkaa kyselyä:
- Ottaisin keppanan mutta onko teillä jotain lasissa saatavaa punaviiniä?
- Meillä saa kaikkia viinejä lasissa.
- Sepä erinomaista
- Niin, itse asiassa meillä ei saa lainkaan hörpätä pullonsuusta. Lasi pitää olla
Tämän sanottuaan tarjoilija säntäsi tiehensä tupisten jotain epämääräistä böndeläisistä moukista.
Tämän jälkeen ei pitkiin aikoihin tapahtunut mitään paitsi että viereisen pöydän dobermanni tuli tekemään tuttavuutta. Tehtiin molemminpuolinen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, mikä tarkoitti sitä, että dobermanni ei ryhtynyt toimenpiteisiin ellei Danielkaan liikauttanut evääkään. Esim. tarjoilijan kutsuminen oli otuksen mielestä vihamielinen hyökkäysele.
Sitten ruoka tuli mutta juomia ei. Näty muistutti keppanasta tarjoilija no 2:lle. Tämä toikin keppanan, minkä jälkeen tarjoilija no 1 lähestyi mukanaan lisää keppanaa. Huomattuaan päällekkäisyyden hän latoi pari säkeistöä Kullervon kirousta ja säntäsi tiehensä mutta tuli kuitenkin heti takaisin: ”Tämä meni näköjään yleiseksi sekoiluksi. Mitäs sen viinin suhteen herra meinaa?”
Ilmeisesti tarjoilija oli lakannut olemasta ajatustenlukija, joten Daniel kehotti häntä juottamaan viinin naapuripöydän Dobermannille jos se vaikka siitä väsähtäisi. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, ettei peto suinkaan väsähtänyt mutta tuli kylläkin rähinätuulelle tyypilliseen suomalaiskansalliseen tapaan.
Tämän jälkeen tarjoilu pelasikin erittäin hyvin, sillä aina kun Daniel vähänkin kohotti katsettaan, ryntäsi lähistöllä väijynyt tarjoilija tuoppi kainalossa toiveikkaan näköisenä paikalle: ”Joko nyt keppanaa? Sitäkin saa laseissa. Entäs se punaviini?”
Luonnon helmassa joskus sattuu, että kaupunkiin on eksynyt hyönteinen. Utelias ampiainen lenteli Danielin ympärillä, joten hän vaistomaisesti huitoi sitä haarukalla. Ei sattunut muistamaan, että kyseinen ruokailuväline ei ollut tyhjä. Perunamössö lensi viereisen pöydän kehonrakentajan niskaan. Tämä lupasi palata heti asiaan kunhan dobermanni ensin poistuisi.
D. J. Näty onnistui välillä tilaamaan laskun, jossa olikin yllättäen kaikki täysin oikein sekoiluista huolimatta. Hän hivuttautui pyörän selkään ja saikin kohtalaisen etumatkan ennen kuin Dobermanni havahtui ja päätti muodostaa yhden hengen saattueen. Mentiin peräkkäin Länsiväylää pitkin melkoista vauhtia kunnes Näty lopulta sai pedon eksytetyksi Matinkylän liittymässä.
”Kyllä terassilla saa raitista ilmaa ja liikuntaa”, totesi huippusuunnistaja D. J. Näty oikaistuaan Olarin, Niittykummun, Mankkaan ja Kulosaaren kautta takaisin Helsingin keskustaan. Kaupanpäälliseksi tuli vielä syyte polkupyörällä ajosta moottoritiellä ylinopeutta ilman kypärää sekä viattoman luontokappaleen varastamisesta ynnä ulkoiluttamisesta mainitussa paikassa.
