Sota-ajan varhaisnuorista ja heidän pitkistä ja raskaista työpäivistä sota-aikana ja sen jälkeen. Heidät on täysin unohdettu kaikesta.
Rintamamiehiä alettiin lopulta arvostaa ja kuntoututtaa, mikä on ihan hyvä.Samoin kotirintaman naiset ovat lopulta alkaneet saada vähän arvostusta. Mutta yksi kansanosa on täysin unohdettu. Sota-ajan varhaisnuoret.
Nämä nuoret raatoivat 11-16 -vuotiaina pelloilla ja metsissä kellonympäryspäiviä. Paljon tehtiin aivan ilmaista talkootyötä. Sodan jälkeen nämä nuoret nostivat rintamamiesten apuna Suomen sota-ajan lamasta hartiavoimin. Ei ollut koneita apuna.
Sitten 60-luvulla nämä ikäluokat joutuivat siirtymään kaupunkeihin maa- ja metsätalouden koneellistutua. Pari vuosíkymmentä vuotta myöhemmin teollisuutta uudistettiin ja työväkeä ruvettiin laittamaan pellolle. Useimmat heistä joutuivat yli viisikymppisinä ikäloppuina kortistoon. Nyt oli kyllä aikaa nukkua, mutta ei se korvannut enää keskenkasvuisen vähiä yöunia.
Heille ei ehtinyt kertyä täyttä työeläkettä. Kovat työvuodet eivät vaikuttaneet eläkkeeseen. Nyt he elävät pienen eläkkeen ja korkeiden sairaskulujen kanssa. Vaivoja on monenlaisia. Kovat varhaisiässä tehdyt työvuodet huonoissa oloissa ja varusteissa vaativat veronsa.
Nämä sota-ajan varhaisnuoret ovat todellisia väliinputoojia kaikista eduista kuntoutusta myöten. Nämä vuosiluokat ja heidän työnsä on unhoitettu.












