Koulun lomien aikana kotini valtaavat pikku monsterit. Onko äidin tosiaan ihan pakko kestää koko asuinyhteisön lapsukaisia ja miksi ihmeessä koulussa on oltava niin paljon lomia?
Mahdan minä olla huono äiti, kun koulujen lomat esimerkkinä juuri kärs..eiku vietetty pääsiäinen tuntuvat lähinnä painajaiselta. Näin sekä ennen lomaa kuin myös jälkeenpäin katsottuna.
Meillä on kaksi rasavilliä poikaviikaria, mukavia muksuja, mutta päivittäin aamusta iltaan kotona ollen, kerrassaan rasittavia riiviöitä Eikä riitä että on ne omat ipanat tässä riekkumassa, kun mukaan iskeytyy jokainen edes lähes saman ikäinen naapuruston veijari. Menes tekemaan se virhe, että ostat jäätelömonipakkauksen ajatellen siitä riittävän herkkuja koko pyhiksi...niin vaan katoaa laatikollinen kertaheitolla kylän jälkikasvun herkunnälkäisiin pikku nassuihin. Tai kun kutsun poikia syömään, tuleekin pöytään kahden sijasta kahdeksan höpönassua nälissään ja naamat suttaisina.
Ihan oikeasti, kuuluisiko siitä että naapurien pikku piltit viihtyvät kodissamme tuntea äidillistä iloa ja onnea vai kuten minä ahdistusta ja pelkoa jo etukäteen? Tässä tämän viikon tynkä menee ihan vaan kerätessä voimia jo nurkalla kummittelevan viikonlopun jaksamiseen. Kamalana kauhukuvana mielessä häämöttää kesäloma...
Voi hyvä ihme sentään, miksi ihmeessä lapsia voi tehdä kuka tahansa? Miksei kukaan varoita tästä etukäteen? Onko minun ihan pakko jaksaa nyt ryhtyä kammottavaksi noita-akaksi, joka hätyyttää vieraat lapset pois ja rajoittaa naapurinmuksujen kyläilyjä? Enkös silloin pilaa naapurin äidin lomat ja saako niin tehdä?
No ehkä esitin asiani hiukan suurennellen, mutta totuus on se ettei hermot tahdo kestää tälläisia lomakokemuksia. Puuttuukohan minulta joku äitihormooni? =)
KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA
Maija, 3 lasta 17.04 klo 17:36
Aseta rajat, ei se sen kummempaa ole. Sovitte, että ruokailu tapahtuu vain oman perheen kesken, jos toisin ei ilmoiteta. Samoin välipalat, jos toisin ei sovita. Kyllä lapset oppivat ja ymmärtävät, kun heille selitetään asia ja he tietävät, että ruoka on kallista. Pyysin yksinkertaisesti lasten kavereita poistumaan ruokailumme ajaksi tai pysymään silloin pihalla. Toisinaan järjestin pannarikestit kaikille, toisinaan taas tarjosin ne jäätelöt jokaiselle. Mutta tosiaan, ei läheskään joka päivä! Se on reilumpaa kuin selän takana urputtaminen. Tämä teksti on muuten mielestäni enemmän yleisönosastomateriaalia kuin kolumni tai raportti.
Viiden äiti 19.04 klo 11:55
Minusta tämä oli hauskasti kirjoitettu,(ainakin minä otin jutun huumorilla) mutta joskus niin totta kuin olla voi.
Eipä se, että joskus hermot menee omiin tai naapurin lapsiin, sinusta eikä edes minusta huonoa äitiä tee.
Yleisesti ottaenhan sitä nauttii lapsistaan, mutta ainakin alkupäivät lomissa voivat olla totuttelua, ennen kuin sopiva rytmi löytyy ja loma alkaa vaikuttaa.
Ja siihen loman vaikutukseen pääsee vasta joulu-ja kesälomilla, ne kun ovat tarpeeksi pitkiä.
Niin lasten kuin omatkin hermot löytävät rauhallisen olotilan ja tottuvat yhteiseloon pitkällä tähtäimellä.
Niinpä, kukaan ei varoittanut....mutta siperia on opettanut.
Äiti minäkin 19.04 klo 13:19
Kuulostaa ihan tutulta tuo! Jäin vain ensimmäisen kommentin jälkeen ihmettelemään sitä, että missä se yleisönosasto täällä on? Uusi kävijä kun olen, en ole sitä havainnut...
helena 11.06 klo 16:28
Ihmettelin hieman, ettet ole vielä tehnyt rajoja, kenelle ruoka kotona on tarkoitettu. Toki joskus voi välipalaa tarjota kavereillekin, mutta mielestäni on itsestään selvää, että jokainen lapsi (kuin myös aikuinen) syö omassa kotonaan. Kavereille voi mielestäni asian suoraan selvittää, elleivät muuten ymmärrä. Jokaisen olisi hyvä tehdä selväksi omalle lapselleen, että joakinen aterioi omassa kotona. Meillä ei asiasta ole ollut ongelmaa, mutta olenkin aika suora sanainen ihminen. Rohkeutta vaan, puhumalla asiat ymmärretään, ajatuksia ei voi kukaan lukea!
Lehtitilaukset
